maanantai 17. lokakuuta 2016

Tapion taival

Vaelluskuumeen iskettyä ollaan Antin kanssa käyty kiertelemässä päiväreittejä ja itse kävin vielä liikuntailtapäivänä Kolilla vaeltelemassa. Kuitenkin haaveilin, että vielä tänä vuonna päästäisiin yön yli retkelle. Ilmat alkaa jo viiletä sen verran, että en tiedä kuinka kauan on mielekästä enää nukkua ulkona :D Tai ainakaan tällaisen ensikertalaisen!

Pohjois-Karjalassa on tosi paljon erilaisia vaellusreittejä ja etsiskelin niitä netin syövereistä, että löytyisikö sieltä meille sopivaa reittiä vielä tälle syksylle. Löysinkin Tapion taival (klik) nimisen reitin Ilomantsista ja innostuin siitä heti, koska reitti kulkisi ihanan Koivusuon luonnonpuiston läpi ja reitillä oli usemapi autiotupa ja myös yksi umpilaavu. Teltassa ei siis olisi pakko nukkua vaan pääsisi tupaan tai laavuun, jos tilaa olisi!



Suunnittelin reitin niin, että lähdettäisiin "väärästä" suunnasta eli Hoikantieltä ja sieltä matkattaisiin kohti loppupäässä olevia autiotupia. En halunnut lähteä Lakonkankankaan parkkipaikalta, koska autiotuvat olisivat olleet heti alkumatkasta ja reitin pohjoisosassa olevalla Koivusuon luonnonpuistossa ei voi yöpyä.

Antti ehdotti sitten viime viikon alussa, että lähdettäisiin viikonloppuna Tapion taipaleelle ja eipä mulla muita suunnitelmia ollut :D Pohdittiin yhdessä ruokapuolta ja suunnittelin myös, että missä pidetään ensimmäinen tauko ja mille tuvalle kannattaa suunnata yöksi.

Suunnitelmat olivat ihan hyvät, kunhan oltaisiin vielä suunniteltu lähtö Ilomantsiin paremmin eli oltaisiin pakattu rinkat jo perjantaina ja saatu launtaina lähdettyä jo aamusta :D Itsehän olin haaveillut rennosta vaellusvauhdista ja maisemien ihailusta ja saatiinkin lähtiessä riita aikaiseksi, kun mua ärsytti! Onneksi matka Ilomantsiin on sen verran pitkä, että riitakin siinä unohtuu ;)



Oltiin Hoikantiellä vasta kolmelta iltapäivällä, mutta reippain mielin lähdettiin matkaan ja vitsit, että olin innoissani :D Ensimmäiset vähän yli 2 kilometriä Hoikantieltä on tylsää metsäautotietä ja sen jälkeen vasta alkaa metsäpolku. Me vielä pysähdyttiin korjaamaan rinkkoja parempaan asentoon, syömään suklaata ja varmistettiin, että lähdetään oikeaan suuntaan. Tapion taival on kyllä hyvin merkitty oranssilla täplillä ja välillä vastaan tulee opaskylttejä. Vaikea on eksyä, kunhan vilkuilee niitä puiden merkkejä eikä mene vaan oman mielensä mukaan. Tosin Koivusuon luonnonpuistossa saa liikku vain merkityllä reitillä.

Olin kyllä tyytyväinen, että olin tutustunut reittiin melkoisen hyvin, koska Pirhun rakennukset nähdessäni en säikähtänyt, että kuljettaisiin jonkun pihan poikki :D Antti ekaksi mulle huomautti, että eihän me olla nyt jonkun pihaan menossa, mutta tiesin kertoa, että kuuluu ihan reittiin ;) Pirhun jälkeen matkan varrella näkyikin maisemissa Metsähallituksen ennallistamisprojekteja pienaukkohakkuiden ja lahopuuntuottamisen muodossa. Mä aina oon tosi innoissani näitä nähdessäni maisemissa, koska mua ihan ammatillisesti kiinnostaa metsän ennallistaminen :D Reitin varrella oli myös erilaisia kylttejä kertomassa näistä projekteista tai joistain erikoisemmista puista tai muurahaiskeoista.

Puita kaulataan, jotta niistä tulisi lahopuita

Ilomantsissa karhuja ja susia on "pikkaisen" enemmän kuin Joensuun kaupunkialueella, ja monet kyseli ennen meidän reissua, että eikö meitä pelota karhut tai sudet. Eipä niitä jaksanut alkaa etukäteen pelkäämään, sillä niitten kotiseudullahan me liikuttiin. Ja olihan meitä kaksi, joten meistä lähti ääntä jutellessa ja kaksin kulkiessa en uhraa ajatuksiani karhupelolle. Tosin silti se pelko oli jossain taustalla, koska yhtäkkiä pyöräilijöiden ilmestyessä vastaan ensimmäinen ajatukseni oli, että karhu tulee vauhdilla :D En sentään rääkäissyt tai mitään vaan huomasin heti, että kyseessä on 2 pyöräilijää.

Muita vaeltajia ei matkan varrella sitten nähtykkään pyöräilijöiden lisäksi ja niin oletinkin, koska kyseessä ei ollut kuitenkaan Koli ja on jo lokakuu. Mukaavahan se oli kulkea rauhassa kaksisteen ilman, että tarvi muita ihmisiä väistellä.



Kaikista eniten koko reissulta olin odottanut Koivusuon pitkospuita. Olen itse käynyt aiemmin opintojen takia Koivusuolla ja mielestäni se on vaan niin kaunis <3 Tosin siellä rämpiessä kenttäkurssilla kyllä tuli keskityttyä enemmän siihen, että mihin astuu ettei uppoa ;D

Eikä maisemat pettäneet taaskaan <3 Vaikka ruska alkaa täällä Pohjois-Karjalassa olemaan jo ohi, niin suo oli edelleen kauniin värinen. En tiedä mikä minua niin suomaisemassa viehättää, ehkä se koskemattomuus ja maiseman hauraus <3 Suomessa monet suot ovat joutuneet turvetuotannon tai metsätalouden alle ja koskemattomat suot ovat harvinaisuuksia. 






Koivusuon jälkeen reitti jatkui vähän matkaa vielä metsäpolkua, mutta sitten saavuttiin taas metsäautotielle. Reittikuvauksessa mainitaan, että Tapion taival kulkee aika pitkän matkaa metsäautoteitä, mutta mielestäni ei nyt niin paljoa kuin Hoikantieltä pari kilometriä ja Koivusuon ja metsäpolkujen jälkeen noin pari kilometriä Polvikosken tulipaikalle. Tai oletin, että metsäautoteitä olisi ollut enemmän :D (ihan hyvä juttu ettei ollut).

Hoikantieltä Polvikosken tulipaikalle oli 8 kilometriä ja pysähdyttiin siinä pitämään ruokatauko. Tulipaikka oli siisti, puita oli hyvin ja kirveskin löytyi. Antti hakkasi halkoja ja pisti tulet ja ryhdyttiin paistamaan makkaroita. Ilma kun on sen verran viileä, että jääkaappiruokakin kulki hyvin rinkassa :D





Makkaranpaiston jälkeen pimenikin aika nopeasti ja meillä oli Polvikoskelta matkaa vielä 5-6 kilometriä matkaa Niemenpuron autiokämpälle, jossa olin suunnitellut meidän yöpyvän jos tilaa siellä olisi. Oltiin jätetty teltta autoon, koska yöpaikkoja reitillä on sen verran, että kyllä jonnekin mahtuisi.

Antilla oli onneksi otsalamppu, kun lähdettin Koitajoenvartta kulkemaan, itse hölmönä en ollut sellaista hankkinut (ensi kerralle kyllä!). Jonkin aikaan valitettuani, etten nää mitään Antin takana kulkiessani enkä edessä kulkiessa, niin Antti kaivoi mulle rinkastaan sähkölyhdyn ja se kyllä helpotti heti, kun näki kunnolla :D  Siinä pilkko pimeässä talssiessa pelattiin Kumman kaa lähtisit vaeltamaan-peliä. Pahin kysymys mulle taisi olla, että lähdenkö Cheekin vai Ville Niinistön kanssa vaeltamaan. Valitsin kuitenkin Villen, koska Villen kanssa varmasti yhdessä ihailtaisiin luonnon kauneutta :D

Loppumatkasta kuljettiin kyllä hiljaa, kun mua alkoi ainakin se loputon pimeässä talssiminen väsyttämään. Lopulta päädyttiin Sammalpuron umpilaavulle ja siinä reittikyltissä luki, että Niemenpuron autiotuvalle on vielä 1,5 kilometriä matkaa, niin päätettiin jäädä laavulle ettei jouduttaisi pahimmillaan kulkea 3 kilometriä ylimääräistä jos ei kämppään mahduttaisikaan.
Laavun katossa oli vähän reikiä ja seinissä, mutta kyllä se meille kelpasi :) Laavu kuulemma olisi tarkoitus kunnostaa muutaman vuoden sisällä.



Laavun sisällä oli tulisija, joten Antti hakkasi halkoja ja sytytettiin tuli, puita oli kyllä taas hyvin. Laavun läheisyydessä oli myös kuivakäymälä, joka oli tosi siisti.

Koska tulisija savutti aika melkoisesti, niin me odotettiin ulkona kunnes tuli hiillos ettei saataisi häkämyrkytystä :P Paisteltiin sitten vielä jäljelle jääneet makkarat ja ryömittiin makuupusseihin. Yhdistettiin makuupussit ja tarkoitus oli popsia vielä suklaata, sipsiä, näkkileipää ja tarteksia ja katsoa Possea puhelimella. Mua alkoi kuitenkin nukuttamaan niin paljon, että jätettiin Posse kesken ja pestiin hampaat ja mentiin nukkumaan. Ei nukuttu makuupussit yhdistettyinä, koska niitä ei saanut sitten niin, että pääaukosta näkyisi vaan nenä.
En kyllä nukkunut niin hyvin kuin olisin luullut, mutta unta silti sain. Makuualusta oli vähän turhan kova ja kylkeä kääntäessä piti suunnilleen heti kääntyä taas. Parhaiten sain unta selällä nukkuessani.

Yöllä ei kuulunut suden ulvontaa tai karhun mörinää. Aamulla kyllä korppi raakkui :D



Heräiltiin aamulla kymmenen maissa ja tuli reippaasti sitten noustua, kun edellispäivän pyöräilijät tulivat laavun ovea kolkuttelemaan. Me teljettiin laavun ovi yöksi, että jos joku olisi laavulle tulossa niin herättäisiin siihen oven rykimiseen eikä vasta siihen, että joku seisoo vieressä :D Eli ei siis sen takia, että oltaisiin haluttu omia laavu vaan sen takia, että oltaisiin hereillä jos joku tulee laavuun.

Antti pisti ulkotulipaikkaan tulet lämmikkeeksi ja ryhtyi puuron keittoon. Voin sanoa, että puuro, kahvi ja tarteksilla voidellut näkkärit maistui älyttömän hyviltä. Aamulla nähtiinkin enemmän porukkaa. Niemipuron autiotuvalla olleiden vaeltajien kanssa vaihdettiin muutama sana ja meidän kanssa tulille tuli pari vaeltajaa, jotka olivat retkeilleet Koitajoen reiteillä koko viikonlopun. Olivat hurjat vielä ylittäneet joen uiden, kun vetolautat oli otettu jo pois käytöstä!

Aamupalan jälkeen tiskailtiin, pakattiin, siivoiltiin laavua ja lähdettiin paluumatkalle.





Se hyvä puoli pimeässä talssimisessa oli ollut, että seuraavana päivänä maisemat oli meille uudet ! Mieluiten suosisin rengasreittejä ettei tarvitsisi talssia edes takaisin matkaa, mutta Koitajoen alue on niin kaunis ettei haittaa kulkea samoja maisemia.

Päivänvalossa nähtiin majavan töitä ja majavan polku ja oli niistä innoissani, sillä haaveenani on nähdä majava luonnossa! Eräästä blogista luin, että bloggaaja oli Tapion taipaleella nähnyt majavan syömässä mustikan varpuja. Mäkin olisin halunnut! Mutta valitettavasti niin onnekkaita ei oltu.



Vaikka reitti on hyvin merkitty niin lähdettiin vahingossa kulkemaan metsäautotietä pitkin, joka ei kuulunut reitille, kun muistettiin, että oltaisiin saavuttu jo Polvikoskelle ! No oikaistiin pikaisesti metsän halki takaisin polulle.  Eli kannattaa seurata, niitä puihin merkattuja täpliä. Aloin kiinnittämää huomiota ettei täpliä enää näkynyt. Matka Sammalpuron laavulta Polvikosken tulipaikalle tuntui päivänvalossa paljon lyhyemmältä verrattuna siihen, kun talssittiin pimeässä.

Polvikoskella pysähdyttiin pitämään taas taukoa ja keiteltiin nuotion ääressä retkikeittimellä lämminkuppi keitot ja popsittiin hapankorppua taas tarteksilla. Polvikoskella nähtiin pari asuntovaunua ja eräälle pariskunnalle neuvottiin reitti Koivusuolle.




Ruokatauon ja kahvikupposten jälkeen jatkettiin taas matkaa ja ihailtiin Koivusuolla jälleen suon kauneutta. Koivusuo näytti jättävän meille vielä hyvästinsä, sillä näimme hirven ylittämässä suota. Hihkuin Antille kuin pikkulapsi nähdessäni hirven, ihan kuin en olisi hirviä aikaisemmin nähnyt !
Mielestäni se oli vaan niin kaunista, että hirvi kulki juuri kotonansa ja turvassa ihmisiltä.



Loppumatka sujui verkkaisesti ja ilman kommelluksia, tosin metsäautotiellä juuri ennen autoa meinasin hypätä säikähdyksestä Antin syliin, kun olin kuulevinani vierestäni ryskettä ja ajattelin karhun tulevan esiin. Anttikin säikähti, kun kiljaisin ja loikkasin melkein syliin.



Auto odottikin meitä ihan ehjänä parkkipaikalla ja lähdettiin kotia kohti. Matkalla tilattiin Roihusta pizzat, koska vaelluspizzat nyt kuuluu asiaan !

Reissu oli oikein onnistunut, vaikka lauantaina lähdettiinkin liian myöhään. Edettiin kuitenkin verkkaisesti eikä tarvinnut suorittamalla kulkea. Otsalampun ja sähkölyhdyn ansiosta nähtiin kulkea pimeässä.
Ruokaa meillä oli liikaa mukana muttei se haitannut, kun kyseessä oli 2 päivän reissu ja tasainen maasto. Vettäkin meillä oli runsaasti mukana, mutta eipä tarvinnut hakea joesta tiskivettä kuin ainoastaan aamulla.

Tapion taival on mielestäni mukava ja helppokulkuinen reitti. Polut ovat välillä kapeita ja siellä kyllä kannattaa olla vaellus tai maastokengät jalassa tai jalat kastuvat helposti ja juurakoita kyllä on. Poluilla oli joissakin kohdin kaatuneita puita, muttei kuitenkaan mitenkään huomattavan paljoa.

Telttaa ei ole pakosti oltava mukana, mutta kannattaa varautua ettei autiotupaan pääse omaan rauhaan, koska ne ovat melko suosittuja ja käsitykseni mukaan melkein kaikissa tuvissa oli porukka viime viikonloppuna.
Tulipaikat olivat siistejä ja polttopuita oli rutkasti.

Suosittelen reittiä kyllä ehdottomasti ja varsinkin käymään Koivusuolla, se on näkemisen arvoinen!

Tämä oli mun ensimmäinen 2 vuorokauden vaellus ja oli kyllä onnistunut sellainen. Ei tarvitse heittää rinkkaa nurkkaan vaan innolla odotan, että päästään taas keväällä pidemmille kuin päivävaelluksille.

Oletteko käyneet Koitajoen retkeilyreiteillä! Millä vaellusreitillä olette olleet ensimmäisellä yli vuorokauden vaelluksella!

2 kommenttia:

  1. Itse haaveilen yhden päivän vaelluksista :). Kolilla oli tarkoitus kesällä käydä,mutta kun ensin matkaa sinne olisi autolla yli 2 tuntia niin ei tullut lähdettyä sitten :/. Luonnossa liikkuminen on kyllä parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden päivän vaellukset on kans tosi kivoja :) Eivätkä vaadi sitten niin paljon suunnittelua!

      Joo, ei Kolille viitsi lähteä ellei oikeasti ole ajatellut siellä viettää koko päivää, kun ei täältä Joensuusta oo niin lyhyt matka :'D

      Niin on <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)