maanantai 29. helmikuuta 2016

Takaisin satulaan

Oon aikaisemmin blogissa maininnut, että olin aikoinani aikamoinen heppatyttö. Harrastin ratsastusta yhteensä 7 vuotta. Mulla oli hoitoponi, kävin ratsastusleireillä ja kesäkursseilla. Olinpa TET:ssäkin tallilla ja asuttiin 2 viikkoa Loimaalla kaverin kanssa hevosia hoitaen. Hevoset oli mun elämä. Harrastus kuitenkin päättyi, koska ratsastustuntien jälkeen fiilis oli enemmänkin ikävä kuin iloinen. Musta tuntui etten osaa mitään ja vielä vikalla tunnilla mietin et teenkö oikean ratkaisun, mutta hevonen tuntui olevan sitä mieltä, että joo, kun se pukitteli tunnilla :D

Aina välillä mulla on tullut sellainen fiilis, että haluaisin käydä ratsastamassa. Se oli kuitenkin tosi kivaa silloin, kun en ajatellut et oon ihan paska. Tästä on tullut juteltua ja eräs ystäväni päättikin kysyä mua mukaan ystävänpäivä ratsastukselle Joensuun Ratsastusopistolle, kun siellä oli tarjouksena, että 2 kaverille ratsastus makaa 45 euroa (eli 22,5 euroa lärvi). Tietty mä päätin lähteä, koska olin juurikin ikävöinyt takaisin ratsastuksen pariin!



Tietty mua jännitti tunnille meno! Mitä jos en osaa enää mitään? Mitä jos saan ratsukseni jonkun jättiläis hevosen? Entä jos pelkään hevosia?  Onneksi mulla oli Joensuussa kaikki ratsastusvarusteet mukana, joten tallilta ei tarvinnut niitä lainata :) Tosin raippaa kyllä lainasin, kun en löytänyt omaani!

Ihana ystäväni haki mut kotoa ja suunnattiin Ratsastusopistolle. Tallilla käytiin katsomassa listasta, että mitkä ratsut meillä oli ja itse olin saanut ratsukseni Otson! Ystäväni kertoi, että Otso on kiva ratsu, mutta karsinassa se yrittää vaikuttaa yrmyltä :D Hevoset piti harjata ennen tuntia ja pääsinkin tutustumaan Otsoon! Karsinan ovea avatessa vastaan tuli korvat luimussa oleva hapannaama ja kyllä mua alkuun vähän jännitti. Kunnes päätin sisuuntua ja Otsokin tajusi ettei tarvitse yrmyillä :D


Kyllähän sen varusteiden laiton muisti ihan ulkomuistista :D Ystäväni katsoi mun kanssa, että miten pintelit laitetaan, koska olen aina ollut vähän huono niitten kanssa. Tosin jostain syystä niiden laitto on ollut mulle kauhea mörkö vaikka se oli ihan helppoa.

Tunnin alkaessa talutettiin hevoset maneesiin ja maneesissa me saatiin bluethoot korvanapit, josta kuultiin sitten ratsastusopettajan ohjeet. Miten nykyaikaista :D  Itse olen tottunut, että opettaja kailottaa ääni käheänä tunnilla! Tosin mulla oli vähän ongelma, että mulla on niin pienet korvat, että se kuuloke oli vähän liian iso mulle :'D Satulaan noustiin jakkaran avulla ja se oli mulle kyllä helpotus, että avustaja piti hevosesta kiinni, koska Otso päätti temppuilla, että hän alkaa heti peruuttamaan kun olin jalustimia laskemassa!

Satulassa istuessa tuntui siltä ettei taukoa olis edes ollutkaan. Heti muistin miten ohjat otettiin käteen ja miten pohjetta käytettiin ja miten hevosta ohjattiin. Koska tunnilla oli tosi eritaitoisia ihmisiä, niin siellä ei tehty mitään kamalan vaikeita koulukiemuroita. Mikä oli itselle suuri helpotus! Meidät jaettiin kahteen ryhmään maneesissa ja maneesi oli jaettu puoliksi. Tunnin pääteemana oli askelajeihin siirtymiset ja pysähtymiset ja ympyrät. Alkuun tehtiin pysähdyksiä aina sivujen keskellä. Oli mukava huomata, että sain istunnalla enemmän Otsoa pysähtymään kuin, että olisi pitänyt kauheasti vetää ohjista. Tehtiin myös käynnistä raviin siirtymisiä lyhyillä sivuilla ja siitä sitten tehtiin ympyrä.


Lopulta alettiin sitten siirtyä laukkaan siirtymisiin! Ja se kyllä vähän jänskätti, koska laukannosto saattaa olla vaikeaa, kun on ollut melkein 6 vuoden tauko ratsastuksesta! Ja itse ratsastusta aloittaessa laukannoston oppimisessa kesti aika paljon aikaa.  Tehtävänä oli siirtyä lyhyiden sivujen alussa ravista käyntiin ja keskellä nostaa laukka ja laukata ympyrä ja siirtyä takaisin raviin. Ja onnistuin laukannostossa heti ekalla yrittämällä :) Otsolla oli oikein mukava laukka, mutta siihen laukan keinunnasta en voinut "pysähtyä" nauttimaan, kun piti keskittyä siihen, että Otso ylläpiti sitä laukkaa ja että laukka olisi etenevää eikä sellaista lyllerrystä :D
Seuraavaksi siirryttiin siten, että ympyrältä sai jatkaa laukkaamista pitkälle sivulle ja sitten piti siirtyä taas käyntiin ennen seuraavaa lyhyttä sivua.

Ja voin kertoa et oli ihan tosi mahtavaa! Tunti meni hyvin ja opettaja ei joutunut mulle koko ajan huomauttamaan kaikesta. Käsien leveemmästä asennosta ja Otson ravin etenemisestä opettaja kyllä huomautti. Itseä häirtsi, että jalustimet tuntui lähtevän laukatessa liikkumaan jalassa ja kantapää alkoi nousta ylöspäin. Tunnin jälkeen opettaja sanoi, että hyvinhän se meni siihen nähden etten oo pitkään aikaan ratsastanut :) ja hän kehotti mun ystävää ottamaan mut uudestaan mukaan tunnille (ja opettaja on kuulemma kysellyt mua et millon oon tulos tunnille). Ja ystäväni kertoi, että kyllä Otso vähän hakeutui peräänantoon tunnin loppupuolella :D

Hevoset vietiin tunnin jälkeen sisälle ja Otsolle laitettiin kylmäsuojat (?) ja harjasin sen ja koitettiin ottaa joku kiva kuva, mutta Otso oli mieluummi hapannaaman näköinen :D Onneksi yksi hutastu yhteiskuva saatiin! Ennen lähtöä kylmäsuojat otettiin vielä pois :)

Mut oli kyl niin kivaa, että kyllä mieluusti palaisin ihan aktiivisesti ratsastusharrastuksen pariin, mutta siihen ei kyllä nyt ole varaa :( Nyt on sellainen fiilis, että en ajattelis et oon ihan paska jos yksi pohkeenväistö menee huonosti tai hevonen tunnilla temppuilee. Oon oppinut et kyl opin ja edistyn, kunhan vaan harjoittelen ahkerasti. Ja hevoset on vaan niin ihania <3

Huhtikuussa ajattelin kyllä käydä irtotunnilla. Ja tykkäsin muuten Joensuun Ratsastusopistosta tosi paljon :) Siel oli hyvä henki, varusteet helposti löydettävissä, hevosilla tilavat karsinat ja karsinoiden ovissa oli ohjeet, että mitä suojia hevoset tarvitsee tunnilla. Ja tykkäsin myös opetuksesta. Ei mitään naama punaisena huutamista, mutta kuitenkin napakkaa jos ei ohjeita meinannut noudattaa. Mielellään siis meen uudestaan :)  Ja oon muutenkin ajatellut kesällä käydä Tahkolla issikkavaelluksella, niin hyvä vähän kertailla ratsastusta vielä :)

Onkos joku muukin palannut ratsastuksen pariin aikuisiällä? Tai mitä syitä teillä muilla on ollut ratsastusharrastuksen lopettamisen suhteen?

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Terkkuja Imatralta!

Tänään pakkasin auton täyteen (vaikka piti olla mahdollisimman vähän tavaraa mukana) ja suuntasin auton keulan kohti Imatraa. Nimittäin ensi viikolla mulla alkaa talvilomatuuraus :) Tää on kyllä tosi hauskaa, kun asun tässä samassa pihapiirissä, jossa asuin kesällä 2013. Itseasiassa asun mun silloisen työkaverin asunnossa ja vastapäätä on mun sen kesän asunto :D Voi tätä nostalgiaa! Viime kesänä Antin luona täällä Imatralla käydessä muistelin kaiholla täällä asumista, kun kissojen kanssa oli niin kiva asua täällä Imatralla ja töissäkin oli niin kivaa. No nyt ei oo kissat mukana, mutta "jahtaan" sitten pihalla naapureiden kissoja. Viime kesänä ainakin osasin käyttää mun" kissakuiskaajan taitoja", koska yhden naapurin kissa ei kutsumalla tullut mun luokse, mutkun räpyttelin sille silmiäni niin se kipitti heti tutustumaan :D Ja sen kanssa tulikin leikittyä ja sen jälkeen se kävi mun kuistillakin istuskelemassa.


Eli sattuneesta syystä jumpat jää nyt tauolle ja palailen takaisin salitreenien pariin ja tietty käyn myös juoksemassa. Ihan tosi kivaa, kun pääsen tutuille lenkkipoluille joita ravasin kesällä 2013 ja joiden ansiosta todennäköisesti treenasin hyvään puolimaratonkuntoon Vantaalle ;) Tosin toki, jos lenkkipoluilla on ladut, niin sit mun pitää kyl koittaa käydä juoksemassa muualla :'''D

Salitreeneissä en aiokkaan tehdä perus bodytreenejä vaan ajattelin treenata enemmän voimapainoitteisesti. Ja joo, silloin kun joskus tein voimatreeniä niin en tykännyt siitä yhtään :D Mutta nyt kun on tullut käytyä crosstrainingissa ja varsinkin kyykky- ja mavetekniikkaa hiottua, niin uutta intoakin on noihin voimapainoitteisiin treeneihin :D

Kyllä tuli muuten myös katsottua Imatran tankotanssi tarjontaa ja valitettavasti omaan makuun tuntien hinnat oli niin suolaiset, että ehkä nyt kestän ilman tankoilua :D Ymmärrän kyllä ettei tankotanssi ole mikään halpa harrastus, mutta ehkä sitten kun oon vakitöissä, niin voin liittyä johonkin tankotanssikouluun.


Mä alan muuten ehkä nyt taas heräilemään tähän mun normaaliin liikuntainnostukseen :D Siis etten oo et ääh ei huvita :D Perjantaina vein auton korjaukseen (josta en joutunut maksamaa mitään, koska siitä veloitettiin vaan työ ja liike josta ostin auton maksoi sen!!!!) ja sen sijaan, että oisin kököttänyt tunnin odottamassa auton korjauksen valmistumista, niin lähdin juoksulenkille :)

Olin suunnitellut et joo juoksen suunnilleen sinne ja tänne, tarkoituksena oli juosta 10 kilometrin lenkki. No sitten päätinkin, että juoksenkin ihan sinne minne huvittaa. Ja mitä sellaisessa sitten yleensä käy, kun juoksen ei tutuilla reiteillä :'D Alkuun olin et jee nyt tulee vähän polkujuoksua, no sitten se polku koko ajan kapeni ja kapeni, kunnes olinkin sitten ihan umpi hangessa jossain pellon reunalla :'D



No poikkelehdin sitten pellon läpi ja onneksi löysin luonnonsuojelualueelle ja sieltähän niitä polkuja löytyi :) Vähän kyllä hävettää myöntää, että tuolla Noljakan Natura-alueella en ole niin kauhean usein käynyt ja tuolla juostessa olin vähän hukassa, että milloinkohan löydän sieltä pois :D No päätin luottaa vaan siihen, että kyllä jossain vaiheessa polku vie perille ja niinhän se veikin :)

En ole kyllä pitkään aikaan juossut 10 kilometriä, mutta kyllä nyt tuli juostua hitain kymppi ikinä! Nimittäin mulla meni koko lenkkiin 1 tuntin ja 20 minuuttia! Tosin en Sport Trackerissa ole vähään aikaan käyttänyt sitä automaattista ajan pysäytystä ja lenkin alkuun tuli kökötettyä liikennevaloissa ja sit tuli tuo umpi hangessa juoksua ja ja ja... No seli seli! Mut tulipahan tehtyä pitempi lenkki pitkästä aikaa ja mulla oli kyllä kivaa :)
Toivottavasti täällä Imatralla juoksuinto säilyy!



Vitsit muuten pitää näin lopuksi jakaa kuva siitä kuinka paljon mun hiukset on kasvaneet siitä, kun viimeksi täällä asuin :D Oon välillä ollut tuskissani, ku tuntuu ettei hiukset kasva yhtään ja kyllähän ne aika roimasti on tuosta kesästä 2013 kasvaneet! Tuolloin muuten aloittelin mun projekti blondia ja Antti teki mulle vaaleita raitoja, mut niistä tulikin oransseja :'D Oli kiva mennä ekana päivänä töihin!!

Eksyttekö juoksulenkeillä välillä ihan tuntemattomille reiteille? 

Ja kertokaa mulle miten kestän tätä kissa-ikävää! Kyllähän mä niiden kuulumisia saan ja kuvia, mut ei niitten kanssa voi jutella ja ne ei voi kertoa et mitä niille kuuluu, niin ikävä on kova :( Äh, ehkä pitäis koittaa saada tuo Skype tässä koneessa toimimaan niin jos pääsisin kissojen kanssa Skypettämään :'D  Hhahah, kuulostaapa oudolle!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

No mitä kuuluu?

Kun bloggaustauko kesti yli kuukauden ajan, niin ajattelin päivitellä tässä nyt mun kuulumisia. Toisaalta tuntuu, että oikein mitään sen kummoista ei ole tapahtunut, mutta toisaalta on tapahtunut ihan hirveästi!

 Ekaksi, tammikuussa sain jo varmistettua itselleni kesätyöpaikan! Voitte vaan uskoa kuinka helpottunut ja onnellinen olin siitä, että mun ei tarvitse koko kevättä viettää murehtien, että saanko kesätöitä :) Kesä tulee vietettyä tänä vuonna Koillis-Savossa, mutta onneksi koti ei ole tänä kesänä kaukana jos koti-ikävä iskee!

No kesätöiden saamisen myötä ostin itselleni auton! Olen aikaisempina kesinä onnistunut välttämään auton ostamisen, mutta tällä kertaa tarvitsen välttämättömästi töissä autoa, niin auton osto tuli eteen. Eihän siihen oo kuin viimeiset 3 vuotta tullut säästettyä :D


Vaikka auton sain ostettua kohtuu hinnalla, niin voi jestas kuinka paljon kuluja se aiheuttaa vakuutuksien ja autoveron myötä, bensat mukaanlukien! Lisäksi mukana on myös huolta ja murhetta, että mitä jos auto hajoaakin :'D Mistään nuoresta autoyksilöstä kun ei ole kyse.

Tällä viikolla oonkin "harjoitellut" autolla ajoa ja ajellut ihan tyhmiä matkoja autolla :'D Mutta koska viikonloppuna mulla on edessä pitempi ajomatka, niin vähän on otettava tuntumaa liukkaaseen säähän.


Lisäksi mulla alkaa tuuraus mun aikaisemmassa kesätyöpaikassa. Kivaa, että pääsen vähän tekemään muutakin pelkän graduttamisen ohella :) Vähän pitää kertailla vanhoja muistiinpanoja, kun en ole vähään aikaan kyseisessä paikassa työskennellyt :D

Gradu on edennyt tässä ja sivuja on jo yli puolen välin :D Tai en tiedä monta sivua graduun tulee, mutta yli 20 sivua on jo kasassa!! Tosin en tiedä, että deletyttääkö ohjaaja melkein kaiken :'D Pieni toivo siis elää, että valmistun joskus. Lopputentin koitan päästä tekemään huhtikuussa, jotta sitä ei tarvitsisi murehtia et pitää vielä sekin tehdä, kun gradu on valmis.


Tämän kuun alussa koin kauhean motivaation puutoksen liikkumisen suhteen. Ei yhtään huvittanut mennä pidemmälle jumppailemaan. Päätin ratkaista asian niin, että kävin mieluummin juoksemassa jos ei huvittanut pyöräillä jumppapaikalle. Hassuahan se on, kun lopetin syksyllä juoksemisen, kun se alkoi ärsyttämään ja motivaatio loppui ja nyt motivaatiopulassa päätin alkaakin juoksemaan taas :D Mutta se on kivaa, kun ottaa rennosti!

Salilla en ole käynyt vähään aikaan ja en ole myöskään käynyt akrobatiassa viimeisen ärsytystunnin jälkeen. Päätin, että ei mun ole pakko pakottaa itseäni tunnille, josta tuntuu etten osaa yhtään mitään :'D Ja salilla käynti ei ole tällä hetkellä oikeastaan kiinnostanut. Tosin pian pääsen sali-intoa taas herättelemään, saa nähä onnistuuko :D!

Siinä mun kuulumiset lyhykäisyydessään :) Eli periaatteessa paljon on ehtinyt tässä kuukauden sisällä tapahtua :D

tiistai 23. helmikuuta 2016

Terveys ulkonäköä ja suorituksia tärkeämpää

Tällä hetkellä en treenaa niin paljon kuin ennen enkä treenaa edes minkäänlaisia tavoitteita ajatellen, selluliittia löytyy kuten on aina löytynytkin ja paino on pysynyt samana kuin massakaudella vaikka en ole treenannut salilla ahkerasti viime aikoina tai syönyt massakauden tyylisesti. Nykypäivien trendin mukaan voisi ajatella, että en pyri tarpeeksi ylläpitämään terveyttäni tai treenaa tarpeeksi pysyäkseni terveenä. Enkä muuten syö minkään tietyn ruokavalion mukaan (paitsi vegaanisti tietty) vaan syön ihan perusruokaa.


Toki olen ollut hieman huolissani, että voiko kroppani oikeasti hyvin. Mitä jos minulla onkin kauheasti sisäelinrasvaa ja kroppa huutaa tuskasta, mutta en itse sitä huomaa? Arkisin tulee syötyä ihan hyvin, mutta viikonloppusin on tullut herkuteltua enemmän kuin tarpeeksi. Tai mitä jos mun verisuonet on ihan tukossa kolesterolin määrän vuoksi?
Enhän ole mitenkään rasvaton ja sitä selluliittia löytyy. En myöskään treenaa oksennusta pidätellen tai juokse intervalleja keuhkojen huutaessa tuskasta.

Eli ihan pikkaisen vaan huoletti maanantaina mennä paastoverikokeisiin, koska pelkäsin tulosten kertovan karua tarinaansa.


Nykyään kauheasti mainostetaan, että menkää kehonkoostumusmittauksiin! Saatte tietää, että onko teillä liikaa rasvaa tai liian vähän lihaksia! Tai onko nestettä liikaa. Ja vaikka tulokset heittelee ja näyttää ihan päin persettä, että joku lihaksikas on läski, niin silti kannustetaan ihmisiä käymään niissä, sillä onhan ne suuntaa antavia. No toisaalta onhan ne edullisia. Itse en ole niihin koskaan uskaltautunut, koska en ole halunnut saada laihaläski-tulosta vaikka olen treenannut tavoitteellisesti ja saanut kroppaan kehitystä.

Mitä jos kehonkoostumusmittauksen sijaan menisi oikeasti selvittämään, että onko kropalla kaikki hyvin ? Onko kolesteroli oikeasti liian korkealla vai onkohan se oman kropan rasvaisuus omasta päästä keksittyä? Onko kroppa oikeasti tulehdustilassa vai trendikkyyden vuoksi?
Tietenkään verikokeet ei ole niin halpoja verrattuna kehonkoostumusmittaukseen ja lihasmassan kasvatuksen edistymistä ei kerro se kolesteroliarvo.
Itse pääsin testiin onnekkaasti työhöntulotarkastuksen ansiosta.


 Mulla on ollut sellainen fiilis, että rasvaa on kroppaan tullut lisää ja se on harmittanut ja huolettanut. "Voi ei, oonko enää yhtään treenatun näköinen?" "Voi ei, onkohan sitä rasvaa kerääntynyt nyt myös sisäelimiin." Jos vähäänkään oon vilkaissut terveyteen viittaaviinkaan blogeihin, niin on tullut huono omantunto miettiessä omia syömisiään. Sokeria ei saa syödä, viljoja ei saa syödä, syö smoothieita, juo vettä joka viides sekunti, äläkä ikinä ikinä syö herkkuja ellei ne ole raakaherkkuja.
Terveellisesti syöminen tuntuu olevan todella vaikeaa. Pitäisi seistä päällään kohti auringonlaskua ja syödä luomu salaatinlehtiä ja hymistä.

Ei ihme siis, että verikokeiden tulokset jännitti. Tänään saatuani ilmoituksen, että tulokset on tulleet, menin kädet täristen niitä tarkistamaan. Ja BOOM! Kokonaiskolesteroli oli 3,4. HDL oli 1,8 ja LDL 1.4. Glukoosi oli 4,8 ja kaikki muutkin arvot olivat viitearvojen sisällä.
Eli vaikka en syö mitenkään erikoisesti vaan ihan tavallisesti, niin arvot on ihan hyvät :)


Eli vaikka olen sellupylly herkuttelija, joka ei nostele hulluja rautoja tai juokse kuin parhain maratoonari, niin olen silti terve :)

En tietenkään mätä päivästä toiseen pizzaa ja hampurilaisia tai sipsejä, mutta en myöskään punnitse ja puntaroi kaikkea syömääni. Tai pohdi älyttömästi, että mikä ruokaresepti on nyt kaikista terveellisin. Avaan reseptikirjan ja valitsen sen reseptin, mikä vaikuttaa mielestäni maukkaalle! Tietenkin joskus saatan valita ruuaksi salaatin, jos tuntuu että olen syönyt kauhean raskaasti viime päivinä.

Mutta nyt voin vihdoin haudata taakseni maha- ja jenkkakahva kriisit ja olla murehtimatta, että syönkö tarpeeksi terveellisesti. Voin hyvin jatkaa samaan malliin, toki joskus viikonloppusin voisin syödä vain sen yhden valitsemani herkkulajin :D

Postaukseni tarkoituksella ei ole vähätellä kenenkään ruokailutottumuksia tai pyrkimyksiä terveelliseen elämäntapaan tai väittää, että joku tyyli olisi huono tai jonkun omat tuntemukset olisivat vääriä. Tämä on enemmänkin pohdintaa omista fiiliksistäni ja ehkä pientä avausta siitä, että miksi olen  pitänyt bloggaustaukoa. Kun olen nykyään päättänyt treenata vähemmän suorituskeskeisesti ja olla tavoittelematta mitään erityistä, niin on tuntunut ettei minulla ole blogimaailmaan mitään annettavaa. En ole pyri blogilla julkisuuteen, en pyri kisaamaan, en pyri olemaan terveysguru. Kerron vain omista fiiliksistäni liikkumisen suhteen.

Keskitytäänkö teidän mielestänne enemmän nykyään terveelliseen ulkonäköön kuin oikeasti terveyteen? Millainen on terveellinen ulkonäkö? Kertovatko huippu suoritukset terveydestä? Saatteko ulkonäköpaineita sosiaalisestamediasta ja blogeista?