maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ajatuksia juoksemisesta

Kuten ehkä muistatte, niin juoksu kuului ennen mun viikottaisiin treeneihin. Treenasin myös juoksutapahtumia varten ja takanahan on 3 puolimaratonia. Syksyllä kuitenkin mulla alkoi jotenkin juoksu tökkimään. Kesällä en käynyt missään juoksutapahtumassa ja lenkitkin alkoi tuntua suorittamiselta.


Koitin käydä Sykkeen järjestämillä juoksutunneilla, mutta sekin jäi, kun mun jalkapöytä kipeytyi niin paljon ettei juoksemisessa ollut mitään järkeä. Sen jälkeen en kummemmin juossut ennen tammikuuta.

Aikansa kutakin ja kyllähän liikkujan elämässä käy niin, että lajit vaihtuu ja joihinkin lajeihin kyllästyy. Itse kuitenkin tiedän, että osasyynä mulla oli se, että Tukholman puolikkaalla asiat meni plörinäksi ja nyt kun mietin niin oisin voinut mieluummin mennä kannustusjoukkoihin kuin osallistua. Olin ollut aika monta viikkoa kipeänä ennen puolikasta ja jo matkan alussa vauhti tuntui kauhean nopealta ja juoksu tuntui raskaalta. No maaliin asti pääsin, mutta kroppa oli puolikkaan jälkeen sekaisin monta päivää :s

Toisekseen motivaatiota on syönyt se, että on tuntunut siltä etten ikinä pysty parantamaan mun Vantaan puolikkaan aikaa! Siis en tajua edelleenkään et mikä ihme päivä se oli :D Liisin vain 2 tunnin jäniksen ohi, kun muissa tapahtumissa se jänis on tuntunut karkaavan heti alussa jonnekin kauas.



Eli vaikka en ole halunnut, niin olen silti ladannut itselleni suorituspaineita juoksutapahtumien suhteen ja kun on tuntunut etten niitä paineita pysty ylittämään niin ei juoksu ole sitten innostanut :P

No miksi sitten tammikuussa palasinkin juoksemaan? Kun itseä ei huvittanut lähteä kotoa polkemaan jumppapaikalle, niin helppoa oli vaan laittaa juoksutossut jalkaan ja lähteä lenkille! Juoksulenkeillä ei myöskään aikaa kulu suorituspaikalle siirtymiseen. Päätin lähteä lenkille ihan siis sillä asenteella, et käyn sit vaan juoksemassa jumpan sijaan.


Ilman mitään tarkkoja suunnitelmia, että kuinka pitkän lenkin juoksen tai kuinka reippaasti juoksen ja juokseminen alkoi tuntuakin hyvältä! Tammikuusta lähtien olen siis juossut 1-3 lenkkiä viikossa. Edelleen aika suunnittelemattomasti, tosin 10 ja 12 kilsan lenkit olen sitten suunnitellut et milloin ne juoksen :D

Ja arvatkaa, että alkaako se juoksutapahtuma kuume sitten heräilemään? Pohdin jo katupuolikkaalle osallistumista Varpaisjärjen yömaratonilla, mutta se osuu juurikin mun syntymäpäivälle ja kun täytän 25, niin en halua olla puolikasta juoksemassa silloin ;)

Sitten ajatuskin jostain katupuolikkaasta alkoi tympiä ja ajatus siitä, että en kyllä sitä Vantaan aikaa vaan pysty pähittämään. Sitten muistin, että onhan sitä esimerkiksi polkujuoksutapahtumia ja niitähän on armaassa Pohjois-Karjalassa useampia :) Voisinkin kerrankin yrittää osallistua Vaarojen Maratoniin 15 kilsan matkalla ja ihan Joensuussakin on polkujuoksutapahtuma. On 10 ja 20 kilsan matka, mutta sitä matkan pituutta voi tapahtumaa lähempänä miettiä, että millainen juoksukunto on.

En näemmä siis osaa treenata juoksua ilman, että ois joku tapahtuma tulossa :'D Mutta jos se onkin se motivaation lähde? Kun ei ole tavoitetta, niin ei tee mieli juosta :P

Nyt kuitenkin olen ajatellut treenata samalla asenteella kuin Vantaalle, juoksemalla :D Ei mitään ylimääräistä yrittämistä vaan sitä juoksemista omaan makuun. En myöskään oo ajatellut ottaa ohjelmaan mitään megapitkiksiä. 12 Kilsaa tulee pääosin olemaan se pisin matka mitä tulen normaalisti juoksemaan, mutta toki voi välillä käydä juoksemassa esim. 15 kilsaa :) Ja en todellakaan juokse kesällä työpäivinä megapitkiksiä ellen halua maastossa pohtia et miks en jaksa liikkua eteenpäin :'D

Eli ehkä mun juoksumotivaation lähde on tapahtumat? Tosin nyt näemmä tarviin tapahtumiin jotain vaihtelua verrattuna siihen perus katupuolikkaalle... 

Onko teillä ollut joku laji johon ootte kyllästynyt, mutta olettekin innostuneet siitä uudestaan?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Miten musta tuli näin hyvä kokki?

Vegaaniuden myötä oon jotenkin innostunut ruuanlaitosta tuplasti enemmän verrattuna pescovegetaristi aikaani. Nykyään tulee kokeiltua helpommin uusia reseptejä ja uusia juttuja kokkailun parissa. En ole aikaisemmin ollut mikään surkea kokki, mutta helposti tuli pyöritettyä aika samoja ruokia arjessa. Toki kokeilin uusia reseptejä, mutta tutut ja turvalliset ruuat olivat se juttu.


Nykyään havoin laitan samoja ruokia vaan oon aina kokeilemassa uutta :D Oon myös tutustunut eri juureksiin enemmän ja innostunut punajuuresta :D Lanttukin on hyvää, mutta se on yhtä inhottava kuin bataatti ja niitä pilkkoessa meinaan leikata samalla sormen irti :(

Kokkailua on innostanut onnistuneiden ruokien lisäksi se, että mua kiinnostaa koko ajan enemmän tutustua uusiin vegaanisiin ruokiin ja tuotteisiin. Oon itselle uusissa kaupoissa alkanut harrastaa sitä, että katson onko kaupassa Vihiksiä tai minkälainen on jugurttihyllun vegaanitarjonta, vaikken mitään näitä tuotteita olisi ostamassa :D

Joidenkin mielestä on kummallista, että vegaanit käyttävät liha- ja maitotuotteita korvaavia vegaanituotteita ja että se saattaa rajoittaa tutustumatta uusiin makuelämyksiin. Itse en ainakaan koe asiaa niin. Itse syön usein kaurajugurttia, soijarahkaa ja ostan myös vegaaneja leikkeleitä. Itse koen korvaustuotteet olevan vain yksi osa mun syömisiä, koska oon aina tykännyt jugurtista niin miksi sen nyt hylkäisin, kun kaurajugurtti on tosi hyvää <3


Ja niin takaisin sen kokkailun pariin :D Yksi syy kokkailutaitoihini ja innostukseeni on Elina Innasen kirjoittama Vegaanin keittiössä-kirja! Selaisin kyseistä kirjaa ystäväni luona Turussa käydessäni ja reseptit vaikuttivat niin hyviltä, että päätin lainata kirjan kirjastosta ja oon siitä lähtien kokkaillut melkein joka ruokani jostain kirjan reseptistä :D Oon tehnyt vaan niin hyviä ruokia <3 Anttikin tykkäsi ihan hirveästi, kun tehtiin tämän kirjan reseptin mukaan bataattifalafeleja :)
 Lisäksi reseptien raaka-aineet eivät ole mitään överi kalliita eli ruokalaskukin on pysynyt omasta mielestäni kohtuuden rajoissa.

Itsellä ois tarkoitus ihan ostaa kyseinen kirja itselle, koska vielä niin monta reseptiä on kokeilematta ja en usko, että ehdin kaikkia kokeilla ennen kuin muutan Savon mualle :D

Hummus hulluuden lähteellä Turun kirjakahvilassa, hummusta ei valitettavasti kuvassa näy!
Oon myös ihan hullaantunut hummukseen! Antti oli kauheen huolissaan mun vegaanijuuston puputtamisesta, kun siinä on niin paljon rasvaa :P Pohdin sitten vähän, että olisiko leivän päälle jotain hieman terveellisempää versiota ja myös maukasta. Turun reissulla käytiin ystäväni kanssa vegaanibrunssilla Turun kirjakahvilassa ja siellä se hummus hulluus iski! Se oli niin älyttömän hyvää, että oon siitä lähtien tehnyt itselleni hummusta. Tällä hetkellä maapähkinä hummus on ihan ykkönen ja voisin syödä sitä ihan koko ajan :D


Mun mielestä on myös hauskaa kokeilla tehä jostain lihaversiosta vegaaniruoka :D Esim. voisi kuvitella että vegaanina ei voi enää syödä wingsejä, no voipa kun kokkaa esim. kukkakaaliwingsejä ;) Niistä tuli ihan älyttömän hyviä!

Tällä hetkellä on myös sellainen fiilis, että ois tosi kiva kokkailla muillekin, kun tekemäni ruuat on tosi hyviä! Ei mitenkään käännyttääkseni pois lihan syönnnistä, vaan ihan makuhermojen nautinnon jakaakseni <3

Saatan kyllä olla hieman mielikuvitukseton, kun katson päivän ruokani keittokirjasta, mutta mitä sitten kun tulee syötyä erilaisia ja hyviä ruokia! Oon nykyään joka viikko tehnyt myös jotain keittoa, kun ennen tein itse keittoa tosi tosi harvoin. Tähän kyllä vaikuttaa myös se, että oon tajunnut kuinka kätevä sauvasekotin on niin hummuksen kuin keittojen teossa !




Tykkäättekö laittaa ruokaa vai onko se pakollinen paha? Keksittekö reseptit omasta päästä vai käytättekö reseptikirjoja tai ruokablogeja?

Omaa arkea on muuten tällä viikolla tosi paljon helpottanut se, että tein viikonloppuna paljon ruokaa ja nyt ei oo työpäivinä tarvinnut laittaa ruokaa :)

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Aina ei tarvitse olla niin reipas

Eilen taputeltiin ensimmäinen työviikko ja oli kyl tosi kiva viikko töiden parissa. Vitsit ku haluaisin vaan jo valmistua ja päästä työelämään! Mutta gradu otti takapakkia (joudun taas muokkaamaan aineistoa ja tekemään kaikki tulokset uusiksi) ja tuntuu etten valmistu tällä menolla ikinä. Lisäksi gradun teko tuntuu niin turhalta, kun en tutkijaksi ole tähtäämässä. Mutta ehkä tämä tästä. Huhtikuulle yritän varata itselleni lopputentti ajan ettei sit ois enää kuin se gradu jäljellä... Mielenkiintoiseksi tekee sen, että löydänkö tenttimateriaalia täältä Imatralta :'D



Tälle viikolle on myös taputeltu voimajakson ensimmäinen viikko. Onneksi muut treenit sain tehtyä ihan niin kuin kuuluukin :D Ensi viikolla tuun tekemään treenejä enemmän aamusta, joten saa nähdä et onko kyykkypaikalla aamuisinkin ruuhkaa. Mikään ei ole niin ärsyttävää salilla kuin et joku mies on tekemässä kyykkypaikalla voimatreeniä, kun munkin pitäis päästä :D

Arvaatte varmaan muuten, että penkkipäivä oli tietty paras päivä ;) On ollut mukava huomata crosstrainingin salipainoitteisissa treeneissä, että penkkitekniikka on säilynyt hyvänä ja painotkaan ei hulluna oo romahtaneet, vaikka taukoa on penkkaamisesta ollut :P




Tosin ensi viikolla painot jo nousee niin, että mua hirvittää :'D Kun en kuitenkaan ole aktiivisesti käynyt salilla sitten joulukuun! No ehkä selviän tai sitten pienennän vaan niitä painoja ;)

Aika maltilliset painot oon kyllä valinnut maksimeiksi tälle voimajaksolle. Tai no penkki ja kyykky maksimit on ihan todelliset, mutta maven maksimista en kyllä oikeastaan tiedä ja sen takia otan maven kanssa mieluusti maltillisilla painoilla kuin että otan liian isot painot ja rikon itseni.


Löysin muuten uudet lenkkipolut tällä viikolla :D Ei tarvitse juoksennella kylillä vaan ihan lenkkipolulla! Vahingossa löysin juoksupaikan. Kannatti siis lähteä lenkillä haahuilemaan ;) Kerrankin näin päin :D

Mut otsikon aiheeseen! Oon tällä viikolla tosiaan ajatellut et aina ei tarvitse olla niin reipas. Oon töiden jälkeen iltaisin tuskaillut ettei gradun teko houkuta. Kunnes aloin muistella et täähän on mun ensimmäinen työviikko ja muutenkin töiden jälkeen on kivempi ottaa kotona rennommin kuin heti kuormittaa itseään lisää :P Otin nyt lauantainkin gradu vapaana päivänä, kun päätin vain ottaa rennosti (joo, en valmistu ikinä).

Torstaina mun oli tarkoitus mennä töiden jälkeen salille, mut sitten kuitenkin jäin peiton alle katsomaan Syke-sarjaa. Olin nukkunut aika vähän edellisenä yönä niin väsytti. Mitä järkeä sitä olisikaan väsyneenä mennä treenaamaan.

Tänään pyöräilin taas salille ja takaisin ja lunta tuli reippaasti ja paluumatka oli raskasta polkea, kun teitä ei oltu aurattu ja lunta kertyi pyörän lokasuojiin. Oon aina vähän sellainen et reippaasti pitää polkea ja ylämäet täytyy ehdottomasti polkea. Tänään kuitenkin salitreeni oli väsyttänyt kroppaa ja auraamattomalla tiellä on raskasta polkea. Päätin, että pyöräilen vaikka kävelyvauhtia ja talutin pyörän isoimmat ylämäet.


Pikku juttuja tietty, mut välillä on hyvä pysähtyä miettimää, että miksi pitää aina yrittää olla niin samperin reipas? Kenelle sillä yrittää näyttää? Kuka siitä hyötyy jos pyrkii tekemään 100 miljoonaa asiaa päivän aikana tai yrittää olla vaan niin reipas? Toki reippaudesta hyötyy itse ja muut, mutta jos asioita tekee vaan sen takia, koska oonhan mä nyt niin reipas et vaikka väsyttää niin käyn salilla tai juoksen lenkin tai seison päälläni ja samalla gradutan.

Eikä se maailmaa kaada, jos joskus vaikka laiskottelee :D

Pitääkö teidän välillä pysähtyä arkena, et joskus voi vaan rauhoittua? Ja miten tuon ison G:n saa joskus valmiiksi? Se on vaan niin loputon suo, kun aina joutuu tekemään kaiken uusiksi tai jotain muuta :'(

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Hyvä jengi koossa taas

Voi vitsit kuulkaas oli tosi kiva palata takaisin tuttuun työpaikkaan ja palata työskentelemään tuttujen ja kivojen työkaverien kanssa :) Toki tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja työpaikkoihin, mutta on myös tosi kivaa päästä tuttuun paikkaan työskentelemään! Tällä viikolla kertaillaan työtehtäviä ja ihan hyvin ne kyllä muistissa oli. Tai en ollut ihan ulalla kuiteskaan :D


Pääsin tänään myös tutulle työpaikan salille treenaamaan! Voi jestas muuten tuota pyörämatkaa! Siis 6 kilometriä ja en yhtään tajua et miten olin kesällä 2013 niin reipas, että pyöräilin 4 kertaa viikossa salille ja pari kertaa pyöräilin 11 kilometrin matkan kauemmalle salille. Mitä ihmettä :'D No sali-into on ollut suurimmillaan. Aion kyllä nytkin pyöräillä tuon 6 kilometriä salille vaikka nykyään auto löytyy. Oma peiaate ja pihiys ei anna periksi, koska oon aiemmin pyöräillyt tuon matkan niin en varmana mene autolla! Sitäpaitsi hyötyliikunta oikeasti kunniaan!


Sali oli vähän vaihtanut kyseisessä rakennuksessa paikka yläkerrasta alakertaan, mikä oli vaan hyvä juttu, koska nyt oli enempi tilaa treenata ja salille oli tullut myös lisää laitteita.

Aloitin nyt siis voimajakson ekan viikon ja ekana liikkeenä oli ohjelmassa oli kyykky. Tää eka viikko menee kyllä niin minipainoilla et vähän jopa huvittaa :'D Mut kun ei ole niin voimakas, niin näillä mennään! Ilta oli tänään ainakin vähän huono aika treenata tuolla, koska porukkaa oli salilla, ei paljoa mut sen verran, että eräs treenaaja käytti ainoaa kyykkypaikkaa koko sen ajan kun olin treenaamassa! Ja koska mitään järkeä ei tällasen minipainoilla treenaavan ole järkeä kysyä et voinko tehdä välissä (koska painojen venkslaus veisi hirveästi aikaa), niin päätin lopulta tehdä kyykkysarjat smithissä. Eihän se todellakaan ole tarkoitus tehdä kyykyt kuin vapaalla tangolla, mutta kun nyt menin niin minipainoilla et aattelin ettei se mikään maailmanlopppu oo. Enkä halunnut seisoskella melkein tuntia oottamassa omaa vuoroa :'D


No pystyinpä ainakin Smithissä keskittymään siihen räjähtävään nousuun. Kyl tuntui vähän hassulta tehdä monta parin toiston sarjaa ihan minipainoilla :D Mut ens viikolla ne painot jo nousee! Toivottavasti penkki päivänä pääsen sit penkkaamaan eikä tarvii pyöriä salilla ympyrää et mitä nyt treenaan :'D

Treenin lopuksi päätin kävellä vielä juoksumatolla ylämäkikävelyä. Vähän whaat et päätin tehdä treenin lopuksi vielä matolla kävelyä, mut nyt oli sellainen fiilis niin päätinpä mennä sen fiiliksen mukaan :)

Mut voi luoja kyllä nyt väsyttää, kun eka työpäivä takana. Pyöräilin tänään ainakin 14 kilometriä ja salitreeni kans tuli tehtyä! Eli iltapalan kautta nukkumaan <3

Kuinka paljon hyötyliikutte arkena? Vai tuleeko helposti valittua aikataulujen vuoksi auto tai joku julkisen liikenteen väline? Onko kukaan niin pihi kuin minä, että mieluummin pyöräilee kaikki mahdolliset matkat kuin menee autolla :D ?

Otsokko on Robinin Parasta just nyt biisistä.