maanantai 27. kesäkuuta 2016

5 vuoden ihmiskoe

Uskon ettei kukaan ole voinut välttyä ainakaan lukemasta lööppien otsikoita keväällä julkaistusta kohtu "dokumentista". Tomi Kokko söi 30 päivää suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan ja lihoi kuukaudessa 6 kiloa. Tosin hieman epäilen, että onko Kokko tutustunut edes suomalaisiin ravitsemussuosituksiin...


Itseä ärsytti jo "dokumentin" julkaisun aikaiset uutisoinnit ja samoin alkoi ärsyttää kyseinen ohjelma, vaikken sitä edes ollut nähnytkään. Syy ärsytykseen oli se, että esitetään yhden ihmisen ihmiskoe totuteena siihen, että vuosien tutkimukset on täysin väärässä. Miten Tomi Kokko perustelee sen, jos hänen asiakkaansa lihookin hänen laatimallaan ruokavaliollaan 6 kiloa 30 päivässä ? Onko se vain yksittäistapaus vai todiste siitä, että Kokon ravintosuositukset ovat täysin väärässä?

Lisäksi en voi vaan sietää sellaista mustavalkoista ajattelua, että minun tapani on se ainoa oikea ja muut tavat ovat täysin vääriä. Nyt toki kaikki THL kriitikot ajattelevat, että niinhän THL juurikin ajattelee, vaikka ravitsemussuositukset ovat vain suuntaa antavia, niitä voi jokainen soveltaa ja kuten Fogelholm "dokumentissa" sanoi ettei kukaan tule kieltämään tai estämään syömästä toisella tavalla.


Kun Tomi Kokolla on valtava kokemus siitä, minkälainen ruokavalio on oikeanlainen ihmisille ja hänen ansiostaan tuhannet ihmiset ovat muuttaneet elämänsä, niin luulisi Kokolla olevan sen verran tietämystä, että kun yhtäkkiä muutetaan ruokavaliota, niin keholla kestää tottua siihen ja sivuvaikutuksena voi olla muun muassa painonnousu.

Esimerkiksi tässä Iltalehden kasvissyöntiin liittyvässä jutussa kerrotaan, että alkuun voi kärsiä turvotuksesta, koska keholla kestää totutella muuttuneeseen bakteerikantaan. Kun tavallinen talliainenkin voi sen tiedostaa, niin luulisi että ammattilaisena Kokko sen tiedostaisi ettei 30 päivässä keho ehdi tottua äkkiä muutettuun ruokavalioon.

Voin kertoa itsestäni esimerkkinä, kun olen tätä omaa ihmiskoettani ylläpitänyt jo 5 vuotta ja kohta jo 6 vuotta.

Siirryin pescovegetaristiksi (syö kalaa, kanamunia ja maitotuotteita) syksyllä 2010. Muutin ruokavalioni yhtäkkiä, muuttaessani Joensuuhun söin ABC:lla viimeisenä liharuokanani lehtipihvin ja sen jälkeen en ole punaista lihaa enkä kanaa syönyt. Olin aiemmin ollut aika perus sekasyöjä, melkein joka lämpimällä aterialla söin jotain eläintä ja leivän päällekin laitoin eläintä, jos kotona oli leikkeleitä. En ollut aiemmin syönyt soijaa, kuin ehkä muutamia kertoja ja aloinkin vetämään soijaa nassuuni melkein joka päivä ja tutustuin myös muihin kasvisproteiinilähteisiin.

Kasvissyöjä ystäväni kyllä suositteli, että siirtyisin pescovegetaristiksi vähitellen, mutta halusin itse kaikki heti mulle tänne nyt- meiningillä. Arvaatteko millaista ensimmäiset puoli vuotta oli sitten? Mulla oli maha vähän väliä tukossa ja kipeä. Kun en ollut tosiaan aiemmin ennen syönyt soijaa, papuja tai linssejä ja kun niitä siirtyy syömään jatkuvasti kerta heitolla, niin ei se maha tykännyt.
Muistan ennen joulua ajatelleeni, että milloinkohan mun maha toimisi normaalisti.


En muista missä vaiheessa kroppa tottui kasvisruokavalioon, mutta alun jälkeen en ole onneksi samasta asiasta kärsinyt. Paitsi ensimmäisessä vegaanihaasteessani kropalle tuli yllätyksenä se, että söin soijaa enemmän kuin ennen ja olin kamala soijakaasukammio :'D
 Kuvitelkaa, että jos nyt yhtäkkiä alkaisin vetämään 30 päivää lihaa 5 vuoden tauon jälkeen, että millainen kuukauden mittainen ripuli siitä seuraisi? Olisiko se todiste, että lihan syöminen on vaarallista ja aiheuttaa ripulia?

Toki oma esimerkkini ja kokemukseni on myös vain yksittäistapaus :D

Keväällä kävin verikokeissa työhön tulo tarkastuksessa ja terveydenhoitajan kanssa tuloksia läpi käydessä mun arvot paljastui tosi hyviksi! Kolesteroli arvot oli niin matalat, että terkkari päivitteli ettei muista et milloin on niin matalat arvot nähnyt, hemoglobiini arvo oli hyvä ja kaikki muutkin.
Eli mulla ainakin tämän ihmiskokeen tulokset on olleet hyviä ;)


Kuten arvata saattaa, niin katsoin kyseisen "dokumentin", kun se oli Katsomossa katsottavissa. Uteliaisuus voitti ärsytyksen. Ohjelmaa katsoessa kyllä heräsi ajatus, että turha siitä on edes ärtyä, koska se oli selvästi Iholla-ohjelman tyyppinen Tomi Kokon palveluiden mainos.

Mainoksen parasta antia oli Fogelholmin haastattelu, koska Fogelholm vastasi Kokon mussutukseen asiallisesti, asiantuntemuksella ja hänellä oli huumoria jota Kokko ei tainnut sisäistää.

Kyseinen ohjelma kyllä osoittaa sen, että suomalaisissa kouluissa pitäisi ehdottomasti opettaa mediakriittisyyttä. Somesta lukiessa kommentteja kyseisestä ohjelmasta tekee mieli itkeä foliohattuteorioiden vuoksi. En sano, että suomalaisten ravitsemussuositukset on sellaisia, että ne pitäisi niellä pureskelematta, mutta nehän ovat edelleen suuntaa antavia eivätkä käske ihmistä syömään 6 palaa leipää päivässä.

Tänä keväänä myllertäneet Kokon "dokumentti" ja Arman Alizadin ravinto-ohjelma osoittavat minulle sen, että ihmisillä ei ole selvästikkään mitään hajua mitä tieteellinen tutkimus on. Tosin kyseisillä herroilla ei taida myöskään olla käsitystä, että suomalaiset oikeasti syövät ihan päin persettä ja ravitsemussuositukset koittavat ohjata suomalaisia syömään muutakin kuin paskaa.

Jos suomalaiset eivät osaa syödä ees perusterveellisesti, niin ehkä liian hankala alku on alkaa vetämään napaansa rasvakahvia, mökömucumacapirulinaspörylinä lisäravinteita ja talssia Helsingin keskuspuistossa syömässä koiran kusella marinoituja heiniä. Ei niissä mitään pahaa ole, mutta jos Maija Meikäläinen on tottunut vetämään roskaruoka valmisaterioita päivästä toiseen, niin kävely keskuspuistossa heiniä syöden ei ehkä ole se helpoin tapa ryhtyä muuttamaan elämäntapojaan.

Tässä muuten pikku faktoja suomalaisista ravitsemussuosituksista:

-vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan syötävän vähintään 500 grammaa päivässä

-viljavalmisteiden suositukset naisille on noin 6 annosta ja miehille noin 9 annosta päivässä. vähintään puolet tästä olisi hyvä olla täysjyvää. 1 annos tarkoittaa 1 dl keitettyä täysjyväpastaa,-ohraa, -riisiä tai muuta täysjyvälisäkettä tai yhtä leipäviipaletta.
Missään ei siis lue, että syö 6 tai 9 palaa leipää päivässä vaan yksi leipäviipale voi olla viljavalmisteisen annoksen lähteenä. 

-perunalla ei olla osoitettu olevan terveyttä edistäviä tai heikentäviä vaikutuksia. Perunan käytön suositellaan pysyvän nykyisellä tasolla.

-täysmehuja voi nauttia yhden lasillisen päivässä aterian yhteydessä. Sokeroituja juomia ei tule käyttää säännöllisesti. Tomi Kokko oletti siis, että mehu kuuluu osaksi ravitsemussuosituksia. Ei kuulu vaan maininta on, että VOI nauttia yhden lasillisen päivässä. 

Suomalaisiin ravitsemussuosituksiin voi tutustua tästä .

Tulipahan nyt purettua tämä hampaankolossa ollut aihe :D Haluan nyt huomauttaa, että minulle on ihan sama, että mitä ja miten kukin ihminen syö. En vaan voi sietää asioiden vääristelyä, mitä Kokon "dokumentti" oli, toki en tiedä etteikö Kokko vaan huomannut ohjelmansa asiavirheitä. 

Toiseksi, minulla ei ole mitään henkilökohtaista Kokkoa vastaan ja varmasti monet ovat saaneet häneltä kaipaamiansa keinoja elämäntapojen muutokseen :) Mutta en ymmärrä, että miksi hän ei voi ottaa oikeasti selvää ravitsemussuosituksista ja tieteellistä tutkimuksesta, jos hän niitä pyrkii kritisoimaan? Ja vääristely ja mustavalkoinen ajattelu on ärsyttävää. 

Kiitos ja anteeksi!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tauko arjesta

Vähän yli viikko sitten sunnuntaina totesin, että viikonlopun jäljiltä olin edelleen yhtä väsynyt kuin perjantaina työviikon jälkeen. Ihan kuin koko viikonloppua ei olisi ollutkaan, kroppa oli ihan väsynyt.


Olin kyseisellä viikolla töiden jälkeen toiminut kuin oikea suorittaja toimii. Sain treenattua töiden jälkeen, tehtyä myös gradua ja ulkoilutettua kissoja ja kaikkea muuta mitä mun kuului tehdä. Taputin oikein itseäni joku päivä olkapäälle, kun niin hyvä suorittaja olin.
Kuitenkin kävi aika perinteisesti kuten yleensä suorittajaviikoilla tapahtuu. Loppuviikosta väsähdin ja en jaksanut treenata eikä gradun tekeminenkään innostanut.

Viikonloppusin yleensä palaudun hyvin työviikosta ja maanantaina oon taas täynnä energiaa, nyt kuitenkin vaan väsytti, väsytti ja vielä kerran väsytti.


Päätin sitten, että mun on ihan pakko pitää taukoa mun arkirumbasta. Tarkoitus oli kyllä muutenkin pitää kyseisellä viikolla kevyt viikko treenien puolesta, mutta kissatappelu viikolla ei tullut treenattua, niin olin ajatellut siirtää kevyttä viikkoa vähän. No kroppa päätti toisin.

Tein sitten niin, että viime viikolla en käynyt kertaakaan treenaamassa ja en myöskään avannut gradutiedostoa vaan päätin oikeasti keskittyä lepäämiseen ja ihan siihen että töiden jälkeen voi tehdä kaikkea sellaista ei hyödyllistä. Maata vaikka sängyssä selaamassa puhelinta.


Tietenkin, kun katselin netistä ohjelmia, joissa treenattiin jotenkin, niin tuli mieleen että pitäiskö tehdä kotona vaikka joku pikku treeni tai pitäiskö lähteä kävelylle tai tai tai.... Mutta tajusin kuitenkin, että enemmän se ajattelu oli sitä, että pitäisi treenata velvollisuudesta eikä sitä et haluun hyvän olon ja fiiliksen mukaan treenata.


Nyt varsinkin, kun töissä tulee maastossa liikuttua paljon, niin pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota siihen lepäämiseen. Työ kun on fyysistä, niin työ ja treenit kuluttaa ihan eri tavalla kuin verrattuna siihen, että tekisi toimistotyötä.
Onneksi tajusin kuunnella itseäni :) Vaikka viime viikkonloppu oli aika raskas Espoon reissun vuoksi, niin silti viikonlopun jäljiltä oli levännyt ja energinen olo, mihin vaikutti varmasti se, että olin levännyt töiden jälkeen koko viikon.


Joskus mulla on ongelmana arkipäivinä, että en halua kuluttaa treeniin paljoa aikaa. Salilla kyllä onnistun tekemään treenin alle tuntiin, jos mulla on kahden sarjan viikko, mutta muuten menee tunti tai jonkin verran yli. Juostessa kyllä yleensä teenkin alle tunnin treenin.
Mutta nyt löysin ratkaisun tehokkaaseen ja vähän aikaa vievään treeniin :) Tai oikeastaan ystäväni löysi sen, kun oli täällä kissoja hoitamassa ;)

Nimittäin porrastreenit! Portaita kun ravaa ylös ja alas eri tyylein, niin saa tehokkaan treenin ja portaita ei tarvitse veivata tuntitolkulla. Eilen vaihdoin salitreenin porrastreeniin, kun tuntui etten halunnut salilla treenata kelloa kytäten.
Kylläpä muuten jalat tärisi treenin lopussa niin paljon et huh huh :D

Onpas kyllä mukaavaa, kun on taas energiaa eikä väsytä koko ajan :)

Pidättekö välillä lepoviikkoja, jolloin ette treenaa ollenkaan? 

Käyttekö tekemässä porrastreenejä? Heittäkää parhaat ja tehokkaimmat vinkkinne portailla treenaamiseen !

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Mistä sä tunnet hullun kissatädin?

Muutenkin kuin siitä, että vaatteet on täynnä kissankarvoja ja ihan jokaiselle on valmis kertomaan kissoistaan vähäänkään kissoista kiinnostuneelle (tai edes ei tarvitse olla kiinnostunut) ?


Monet vähäänkään mua tuntevat tietävät, että mun kissat on mulle kaikki kaikessa ja teen parhaani, että niillä on hyvä olla. Viime viikolla tämä ainakin itselle konkretisoitui aika lailla.

Olin  viime tiistaina Korpun kanssa ulkoilemassa ihan tavalliseen tapaani ja menossa kotiin, kun huomasin että meidän parkkipaikalla oli vieras kissa ja Korppukin huomasi sen. Yleensä Korppu on hyvin vihamielinen toisia kissoja (paitsi tietysti Jacksonia kohtaan), mutta nyt Korppu oli hyvin kiinnostunut ja annoinkin sen puolesta kissojen nuuhkia toisiaan. Se meni ihan hyvin ja lähdettiin Korpun kanssa hyvässä hengessä jatkamaan matkaa. Tämä kissa lähti seuraamaan meitä ja Korppu kurisi sille kysyvästi ja itse vähän seurailin, että mitä kissalla on mielessä.
Sitten yhtäkkiä ihan varoittamatta (ei mitään sähinää, ei murinaa, ei hyökkäysasentoa, ei turkin pörröttämistä) kissa syöksyikin Korpun kimppuun.


Kissojen alkaessa pyöriä pallona maassa syöksyin kaikkien ohjeistusten vastaan erottamaan kissat toisistaan. Siinä ei paljon mieti, että saako kynnestä tai hampaista, kun oma kissa on pulassa.
En tosiaankaan muista, että otinko kissoista kiinni vai miten sain ne erotettua. Vieras kissa koitti uudestaan hyökätä, mutta ei tehnyt sitä, kun huusi sille ja sohin jalalla sitä kohti.


Korppuhan oli aivan suunniltaan tästä tapahtuneesta, koska eihän sen kimppuun kukaan ole koskaan käynyt. Toki ne Jacksonin kanssa kotona painii, mutta Korppu onkin paininut suunnilleen syntymästään asti Jacksonin kanssa.

 Mun pienestä ja kiltistä kissasta oli muttunut psykoottisesti huutava kissa ja se onnistui repimään itsensä valjaista irti. Mullehan iski heti paniikki, että en missään nimessä saa päästää sitä karkuun, koska sitten se katoaa ja voi mahdollisesti kuolla. Yritin ottaa Korpusta kiinni ja sehän vain karjui mulle ja mä koitin sille toistaa, että minähän se tässä oon.

Sain jotenkin otettua Korppua niskasta ja selästä ja vein sen kotiovelle. Ei tietenkään mikään optimaalinen kissan kantomuoto, mutta mun oli pakko saada se sisälle turvaan.
Kotiovella alkoikin sitten se pahin taistelu, koska mun oli avattava ovi ja psykoottista kissaa ei noin vaan voi pitää sylissä. Koitin yhdellä kävellä pitää Korppua aloillaan ja toisella avata ulko-ovea, minkä seurauksena Korppu iski hampaansa mun käteen.


Voin kertoa, ettei pikku kissa pure mitenkään hellästi. Verta alkoi tursuamaan mun kädestä ja koitin saada Korpusta otetta ja avata sitä ovea. Korppu raivosi ja mä itkin, kun pelkäsin Korpun karkaavan ja pureminen teki älyttömän kipeää.
 Jossain vaiheessa se puri mun peukaloa niin kovaa, että olin varma et se menee poikki ja mun oli pakko läpsäyttää Korppua pari kertaa, että se irrottaisi otteensa.
Mutta vaikka se puri ihan hemmetin kovaa ja mun molemmat kädet oli haavoilla, niin ajattelin etten vaan saa päästää siitä irti, koska se olisi voinut silloin karata.

Jotenkin sain Korpun lukittua mun reisien väliin ja oven auki. Nappasin Korpusta kiinni ja päästiin eteiseen. Jackson tuli tietty heti oven taakse oottamaan, että tullaan sisälle. Mä koitin sitä komentaa pois oven luota, koska tiesin että Korppu syöksyy heti ovesta sisälle, kun sen avaan. Mutta eihän Jackson mihinkään hievahtanut vaan innoissaan ootti, että tullaan sisälle. Avasin eteisen oven ja toivoin ettei Korppu käy Jacksonin päälle ja huusin kissoille, kun ne syöksyi sängyn alle. Sain kaivettua Jacksonin pois sängyn alta ja suljin Korpun makuuhuoneeseen ettei se vaan kävisi Jacksonin päälle.


Mulla oli kädet ihan puremilla ja soitin tietenkin heti Antille ja itkuhuusin sille tunnin puhelimessa, kun olin varma et mun peukalo joudutaan amputoimaan ja ku en mä tiennyt yhtään, että pitääkö mun mennä lääkäriin vai tehdä mitä.
Tehtiin lopulta sillein, että mä lähdin ajamaan Kuopioon päivystykseen (ihanat välimatkat täällä Pohjois-Savossa <3) ja Antti tuli tänne hoitamaan kissoja ja varmistamaan, että niillä on kaikki hyvin.

Mun haavoja ei tarvinnut tikata, niitä vaan vähän puhistettiin ja sain antibioottikuurin. Kissojen puremista 80% tulehtuu, joten antibioottikuurin aloittaminen mahdollisimman nopeasti on tosi tärkeetä.


Korppu oli toki ollut säikkynä tapahtuneen jälkeen, mutta ei ollut yhtään vihainen Antin tullessa kotiin. Jackson kuitenkin sähisi Korpulle, kun se oli varmaan säikähtänyt kun tultiin sisälle ja Korppu oli ihan mun veressä ja haisi varmasti vieraalle kissalle.

Päätettiin pitää kissoja eka yö erillään ettei niille tule riitaa keskenään. Kuitenkin en halunnut pitää niitä koko yötä erillään ettei niille kasva kynnystä, et toisessa on jotain pahaa. Levitin itselleni patjan ja nukuin eteisen ja kylpyhuoneen välissä, Korppu kun kökötti saunassa. Jackson kävi pari kertaa sähähtämässä, mutta nukkui sitten pesuhuoneessa Korpun toimia seuraten.

Sähähtelyä kesti onneksi vain keskiviikko aamuun asti ja sen jälkeen kaikki on ollut normaalisti. Kissat on pusutellutkin keskenään <3
Korppu alkoi torstaina olemaan kokonaan normaali, mun mielestä sillä helpotti kun hain sen keskiviikkoiltana sänkyyn mun kanssa nukkumaan, koska sen jälkeen se liikkui asunnossa vapaammin eikä mennyt saunaan kököttämään.

Lauantaina käytiin ulkoilemassa ja molemmat kyllä vähän pälyiltiin ympärillemme, mutta mua taisi jännittää enemmän kuin Korppua.

Onneksi me siis selvittiin tästä säikähdyksellä. Mulla oli kädet koko viikon älyttömän kipeet ja oisin saanut sairaslomaakin maastotöiden takia, mutta tein ne päivät toimistotöitä.

Antti oli onneksi mua auttamassa koko viikon, koska en voinut tehdä kotitöitä, kun mun kädet oli niin kipeet.

 Nyt alkaa kädet olemaan kunnossa, kun haavatkin on umpeutuneet. Oikean käden etusormi vaan rutisee nyt :s Se olikin kaikista kipein ja lauantaina siitä alkoi vasta turvotus laskemaan.

Korppu selvisi onneksi vahingoittumattomana. Jotain rupia löysin siltä, mutta en tiiä tuliko ne tappelusta vai onko ne tullut Jacksonin kanssa painiessa.

Tiedän, että omassa toiminnassa oli vikaa. Kissat kun eivät ole mitään laumaeläimiä ja oltaisiin voitu välttyä tilanteelta, jos oltaisiin kipitetty mahdollisimman nopeasti kotiin vieraan kissan nähdessämme. Mutta mielestäni vapaana taajamassa kulkevien kissojen omistajat voisivat myös pohtia, että mitäköhän heidän lemmikkinsä puuhaavat yksin ulkoillessaan.

Tämä vieras kissa pyöri tänään taas meidän pihapiirissä, onneksi lähti heti pois, kun tulin kotiin.
Ja tämä kissa ei asu mun naapurissa, muuten olisin keskustellut tästä tapahtuneesta naapurini kanssa.