tiistai 17. tammikuuta 2017

Antakaa rauha opinnäytetyöntekijöille!

Itse olen tehnyt opinnäytetöinä kandidaatintyön ja pro gradun, mutta haluan silti kirjoittaa yleisesti opinnäytetöistä, koska olen melko useasti kohdannut ammattikorkeakouluopiskelijoiden vähättelevän omaa työmääräänsä opinnäytetyön kanssa heti sen jälkeen, kun olen kertonut tekeväni gradua (onneksi se on nykyään valmis!).

Tietenkin oppareita on eri tasoisia ja haastavuudeltaan erilaisia. Joku voi tehdä todella yksinkertaisen gradun, kun taas toisen ammattikorkeakoulun päättötyö on todella haastava.


Gradun teko oli itselle aikamoinen puristus. Mulla meni sen tekoon kokonaisuudessaan melkein 2 vuotta. Itse laskin gradun teon aloittamisen siitä, kun aloin tehdä tutkimussuunnitelmaa. Toki olin välillä aina töissä ja työnteko hidasti gradun tekoa merkittävästi.

Suurin ongelma itsellä oli gradun teossa, että aineisto ei ollut omani ja jouduin korjaamaan aineistoa oikeaan muotoonsa todella monta kertaa (ohjaajakin välillä korjasi sitä, koska tiesi paremmin mitä aineiston keräääjä on tarkoittanut) ja tekemään tuloksia monesti uusiksi. Lisäksi minulle tilastotiede on todella vaikeaa ja jouduin tappelemaan SPSS:n kanssa vaikka kuinka monesti ja en heti alkuun saanut edes apua tilastotieteen kanssa, kunnes otin ohjaajaan yhteyttä, että tästä ei tule yhtään mitään.

Itse olen kuitenkin ollut siinä onnellisessa asemassa, että minua ei puoliso eikä perheenjäsenet häirinneet jatkuvalla kyselyllä, että milloin se gradu on valmis ja milloin valmistun. Jos puhuin, että pakko pitää gradusta taukoa, niin kaikki oli heti sen kannalla, että ehdottomasti kannattaa.
Ohjaajakin kyseli ainoastaan kesällä 2015, että mitä gradulle kuuluu ja ymmärsi, kun kerroin etten ollut sitä ollenkaan tehnyt kesätöiden vuoksi.

Kaikilla ei valitettavasti ole näin. Joillakin tutut ja sukulaiset kyselevät jatkuvasti, että milloin valmistut? Milloin se päättötyö on oikein valmis? Miksi et ole saanut sitä vielä valmiiksi? Ei se voi olla niin vaikeaa?!


Meitä ihmisiä on erilaisia ja olemme myös erilaisia oppijoita ja erilaisia tutkelmien tekijöitä. Kuulostaahan se helpolta jos miettii esimerkiksi gradun rakennetta: johdanto, aineisto ja menetelmät, tulokset, tulosten tarkastelu ja johtopäätökset. Eikun vain kirjoittamaan ja se onkin valmis!

Päättötyössään voi kohdata ongelmia, mitä ei ole odottanutkaan. Esimerkiksi olin itse maaliskuussa innossani, että vihdoin tulokset ja taulukot on valmiit ja jouduinkin tekemään kaiken alusta, koska aineistoon oli tehtävä logaritminmuunnos. Oliko motivoivaa? Ei ja gradu sai jäädä tauolle maaliskuun lopuksi ja keskityin töiden tekoon. Tai kun etsin johdatoon lähteitä. Käytin usemman päivän oikein viitteiden löytämiseen, koska törmäsin aina johonkin toissijaiseen lähteeseen! Se vasta oli turhauttavaa...

Moni voi jäädä myös täysin yksin tutkielmansa kanssa. Kaikki ohjaajat eivät auta. "Pitäähän sitä nyt osata jo tässä vaiheessa tehdä gradu itse." Jotkut ohjaaja eivät auta edes kandidaatintyön kanssa. Koita siinä sitten raapia tieteellistä tutkimusta kasaan, jos sen teosta ei ole aikaisempaa kokemusta.


Päättötyötänsä tekevät opiskelijat ovat myös eri elämäntilanteissa. Joillakin on sellainen elämäntilanne, että päättötyön saa vauhdilla valmiiksi ja se on siinä. Toiset ovat toinen jalka työelämässä ja toinen jalka vielä opintojen parissa. Silloin voi olla vaikeaa jaksaa töiden jälkeen tai viikonloppuisin keskittyä päättötyönsä parissa. Joillakin voi olla ongelmia mielenterveyden kanssa ja toisaalta suuri pettymys opintojensa viivästymisestä voi jo hidastaa opinnäytetyön tekemistä.

Itse olin kovin pettynyt siihen, että en valmistunut 5 vuodessa, vaan päädyin N:nen vuoden opiskelijaksi. Tein töitä myös gradun ohella, koska jokainen oman alan työkokemus oli/on äärimmäisen tärkeää.
Toisaalta myös kandidaatintyön tekeminen oli itselle niin raskas prosessi, että gradu kasvoi itselle jo sellaiseksi möröksi ennen kuin minulla oli edes aihetta tiedossa. Gradu paljastui itselle lopulta vielä pelkojani suuremmaksi möröksi...

En halua pelotella ketään, jolla gradun teko on vasta edessä :D Itselle gradu oli vaan niin tuskainen projekti, että vieläkin ihmettelen, että sain sen todellakin valmiiksi! Toisille gradu on läpihuutojuttu, mutta itselle ei valitettavasti ollut.

Haluankin julistaa rauhan opinnäytetyötänsä tekeville opiskelijoille. Sitä tutkielman tekoa ei vauhdita yhtään jatkuva kysely tai painostaminen. Mitä jos kysyttäisiin mieluummin, että miten voit?

Oliko teille päättötyön tekeminen raskasta? Millaisia vaikeuksia kohtasitte sen kanssa? Jos päättötyön tekeminen oli teille todella helppoa, niin mistä se johtui?

4 kommenttia:

  1. Mä valmistuin jo 2007, joten gradun tekemisestä on aikaa. Mutta sain sen sillä periaatteella valmiiksi, että kirjoitin vähintään 1 kappaleen päivässä. Ja kirjoitin vaikka mitä skeidaa, kunhan vaan pääsin kirjoittamisessa alkuun. Ja sitten tietty jälkikäteen muokkailin kaiken hötön pois. En muista, että se olisi ollut ylitsepääsemättömän raskasta aikaa. Vaikeinta oli aiheen keksiminen, mutta sen jälkeen alkoi sitten rullata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei ollut enää se kirjoittamisvaihe sitä kamalinta aikaa. Siinä auttoi se, että sopi kirjoittavansa edes tietyn verran päivässä.

      Mut mulla meni jumalattoman kauan aineiston suoristamiseen oikeaan muotoonsa, tulosten analysoinnin kanssa ja lähteiden etsimisen kanssa. Jos ois vaan voinut kirjoittaa niin olis mennyt paljon helpommin :)

      Poista
  2. Kova työ palkitaan! Gradun saaminen valmiiksi tuntuu varmasti upealta kaikkien noiden vaikeuksien jälkeen! Itsehän tässä viimeistelen juuri kandia (tai heti kun täällä Irlannissa maltan keskittyä siihen), eikä sekään nyt mikään läpihuutojuttu ole ollut. Valitsin vähän turhan laajan aiheen, mikä hankaloittaa asioita. Mutta ei sille enää voi mitään. Gradua alan tekemään heti toukokuussa, kun palaan Suomeen. En jaksa vielä ottaa stressiä siitä, mutta kyllähän sen tietää, että niitä mutkia mahtuu aina matkan varrelle. AMK:n opinnäytetyö sujui kyllä kohtalaisen kivuttomasti.

    Onnea vielä hurjasti valmistumisen johdosta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuntui kyllä ehdottomasti <3 Oli se sellainen rutistus! Eikä kandintyöt ehdottomasti oo mitään läpihuutojuttuja aina! Tsemppiä sen kanssa <3 Ja gradua ei missään nimessä kannata stressata etukäteen.

      Kiitos <3

      Poista

Kiitos kommentistasi :)