sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tässä ja nyt

Musta tuntuu, että elin viime vuoden jotenkin sumussa. Toki vuosi sisälsi paljon ihania ja mukavia hetkiä, mutta jotenkin ajatukset oli koko ajan siinä, että pitää valmistua ja kohta kuitenkin pitää taas muuttaa ja apua, kun tää meidän koti pitää saada kokonaan tyhjennettyä.

Toisaalta taas, kun muuttaa niin useasti ja tietää, että muutto ei ole pysyvä niin osaako sitä elääkkään ajattelematta, että kohta ollaan taas muualla? Määräaikaiset työpaikatkaan eivät olleet pysyviä ja kohta sitä taas oli etsimässä uutta työpaikkaa ja sen seurauksena uuttaa paikkakuntaa.
Joten ihan ymmärrettävää siis, että ajatukset on olleet siinä, että kohta ollaan taas muualla.

Olen toki tottunut muuttaamaan kesätöiden perässä, mutta kun muuttaa vain kesäksi pois kotiseudulta, niin sitä aina tiesi palaavansa kotiin. Nyt sitä koko ajan mietti, että milloin se koti on jätettävä lopullisesti.

Saatuani marraskuussa tietää, että sain töitä Imatralta ja vuosi sisältää vielä viimeisen muuton, niin ajattelin vaan että kumpa muutto olisi jo ohi. Joulu ja uusi vuosi kauhistutti, koska toivoin vain että muutto olisi ohi ja olisin Imatran kodissani, siinä edes vähän pidempi aikaisessa kodissa mitä Joensuun koti oli ollut sinä vuonna.


Tällä hetkelläkään koti ei ole välttämättä pysyvä, sillä työsoppari mulla on syyskuun loppuun asti ja sitten ollaan kissojen kanssa taas tuuliajolla.

Mikä ero tässä siis on edes viime vuoteen?

Itse koen eron kuitenkin suureksi. Imatralle muutto tuntui siltä, kun oli palannut takaisin kotiin :) Palasin tuttuun työpaikkaan ja tutulle asuinseudulle :) Lisäksi, että ollaan kissojen kanssa ainakin 9 kuukautta samalla paikkakunnalla tarkoittaa sitä, ettei ihan heti tarvitse olla muuttamassa :D

Suuri vaikutus on myös se, että tällä hetkellä ei ole kiire minnekään. Ei ole kiire saada gradua valmiiksi eikä ole mitään treenitavoitetta mitä kohden pitää pyrkiä. Ei ole jatkuvaa suunnitelmaa, että mitä pitää tehdä.


 
Viime vuoden sumuisuuden takia haluan elää tässä ja nyt. Sekään ei tarkoita sitä, ettei saisi olla suunnitelmia tai tavoitteita. Eikä myöskään sitä, että hetkessä eläminen tarkottaisi jotain tietynlaista tapaa elää. Haluan elää niin, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Jos älypuhelimen räpeltäminen sohvalla röhnöttäen tuntuu sillä hetkellä hyvältä, niin se on hyvä juttu :)

Tietenkään stressaavaa vuotta ei tuosta noin vain unohdeta ja joskus röhnöttäessä saattaa iskeä stressi, että pitäisi olla tekemässä jotain järkevää. Mutta sekin kuuluu vain elämään ja tässä matkan varrella on opeteltava käsittelemään sitä stressiä. Jos jokin tavoite minulla nyt on, niin oppia käsittelemään stressiä oikein. Ei ylisuorittamalla eikä lamaantumalla.

Valmistumisen jälkeen elämä on ollut ihan yllättävän mukavaa vielä kun heti työllistyi myös. En olisi ehkä uskonut vielä viime vuonna, että elämä voi olla näin mukavaa :)

Miten te olette selvinneet elämänne kiireisistä aikakausista ?

2 kommenttia:

  1. Olet Pia tuon huojentuneen olon ansainnut! :) Nyt nauti siitä ja kaikesta uudesta, mitä valmistumisen jälkeinen elämä on tuonut ja tulee tuomaan tullessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Nautin kyllä ehdottomasti, tän eteen on tehty töitä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)