sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Liikunnan ilo löytyy rentoudesta

Olin aika pitkään hukassa sen kanssa, että miten tykkään liikkua. Olin treenannut salilla muutaman vuoden tavoitteellisesti ja siinä ohella myös harrastanut juoksua. Kun näille molemmille tuli itselle stoppi, niin piti alkaa opetella uutta tapaa liikkua.


Helpotusta löysin yliopiston liikunnasta, koska jumppatarjonta oli niin laaja, että pystyin kokeilemaan aina jotain erilaista jumppaa enkä todellakaan ehtinyt kyllästyä. Toisaalta liikuntaa varjosti edelleen se suorittamisen ja jatkuvan kehittymisen tarve. Tankotanssissa olin sentään ymmärtänyt, että opin omalla tahdillani ja se oli hitaasti ja epävarmasti verrattuna muihin :D

Muissa kuitenkin aina mietin, että pitää olla nopeampi, nostaa raskaampia painoja, kyykätä syvemmälle tai pyrkiä venymään paremmin.
Toisaalta sehän on ihan luonnollista, eikö? Moni saa lisämotivaatiota kehittymisestä ja niin saan minäkin edelleen, jos hiihdänkin nopeammin kuin ennen, salilla saan otettua isommat painot tai joogassa pysyn tasapainoharjoituksessa pystyssä.


Mikä sitten on nyt muuttunut verrattuna entiseen? Se, että tavoitteenani ei ole jatkuvasti olla liikunnan parissa parempi. Minun ei tarvitse olla voimakkaampi, nopeampi tai venyvämpi. Kehittyminen on plussaa, mutta se ei ole se, joka saa lähtemään ladulle tai salille. Ymmärrän nyt myös, että on huonompia päiviä. Erittäin jäisenä päivänä en edes lähtenyt ladulla kiertämään kuntorataa kokonaan ympäri jyrkimpien mäkien vuoksi, vaan hiihdin tiettyä pätkää edes takaisin (ja meinasin loivemmissakin alamäissä kiljua :D). En halunnut pilata hiihtoreissuani sillä, että olisin ollut jatkuvasti rähmälläni.

Katselin tällä viikolla Heiaheiasta aikaisempien vuosieni treenilokia ja mietin, että oliko välillä missään mitään järkeä. Mulla oli päähänpinttymä siihen, että viikossa oli oltava salitreenien lisäksi tietyn verran aerobista treeniä. Monesti kävin salitreenin jälkeen polkemassa spinningissä, koska muuten en ehtinyt mahduttamaan tarpeeksi treenejä viikkoon. Tai kävin salilla ja pitkällä juoksulenkillä samana päivänä, koska olisihan se tietty ollut kamalaa jos se lenkki tai salitreeni olisi sillä viikolla jäänyt tekemättä :D

Lisäksi juoksulenkillä oli kamalaa, jos piti pysähtyä sitomaan kengänauhoja, jos halusin ottaa kuvia niin yritin ottaa vauhdista. Eihän lenkkiä nyt saanut kuluttaa pysähtelyyn! Nyt voin vaikka hiihtäessä pysähtyä tuijottamaan maisemia enkä pysäytä Polarista aikaa vaan sen maisemienkin katselu kuuluu treeniaikaan ;)


En moiti niitä henkilöitä, jotka tekevät raskaita tuplatreenejä ihan normaalisti. Itse kun mietin omalta kohdaltani syytä noihin, niin oli mielestäni älytön :D Miksen voinut tehdä vaikka vähemmän salitreenejä tai käynyt harvemmin lenkillä tai spinningissä? Kun pakko oli vaan saada kaikki.

Ennen myös ajattelin, että onnistuneessa liikuntaviikossa on pakko olla sekä aerobista että lihaskuntotreeniä. Jos jompikumpi puuttui, niin sehän ei ollut hyvä juttu. Toki mielestäni on edelleen hyvä tehdä molemman tyylisiä treenejä, mutta jos joskus harrastan viikolla vain joogaa tai salilla ei tule käytyä joku viikko kertaakaan, niin mitäs sitten?


Kun vihdoin ja viimein olen luopunut siitä, että on pakko treenata tietyllä tyylillä, niin se on tuonut lisää rentoutta elämääni ja olen myös intoutunut käymään taas kuntosalilla. Salilla käymistä on tietenkin myös innostanut ystävä, jonka kanssa käydään välillä yhdessä treenaamassa.

Olen myös sisästänyt sen, että voin salilla treenata miten huvittaa. Vaikka käyn 1-2 kertaa viikossa salilla, niin minun ei ole pakko treenata yksijakoisella ohjelmalla, vaikka se kaikista kehittävintä ja järkevintä varmasti olisi. Mutta kun tykkään treenata lihasryhmiä erikseen, niin teen sitten niin :)

Olen myös löytänyt inhokkilajistani hiihdosta itselleni uuden mukavan talviliikuntamuodon. Vaikka olenkin aivan paska hiihtäjä ja lohduttoman hidas, niin mitä sitten! Tuleepahan liikuttua ulkona talvellakin!

Vähän nyt haaveilen, että löytäisin innon taas juoksemiseen, kun hiihtokausi päättyy. Ei mitään suunniteltua juoksuharjoittelua vaan hölköttelyä oman fiiliksen mukaan :)
Mutta jos juoksu ei iske, niin ainahan sitä voi ulkoilla kävellen!

Mistä se saattee liikunnan ilonne? Miten liikkumistyylinne on muuttunut vuosien varrella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)