torstai 16. maaliskuuta 2017

Miten sopeutua uudelle paikkakunnalle?

Ennen Joensuuhun muuttoa, olin asunut melkein koko ikäni Espoossa. Helsingistä muutettiin Espooseen ollessani 3-vuotias :D Eli kauheasti ei ollut kokemusta eri paikkakunnalle muuttamisesta. Toki Espoon sisällä muutettiin omaan makuun ihan tarpeeksi, mutta onneksi ystävien luoksi pääsi bussilla.


Hakiessani lukion jälkeen opiskelemaan, halusin nimenomaan muuttaa pois Espoosta. Ainoastaan Helsingin yliopiston metsätieteelliselle puolella hain ja kaikki muut hakuvaihtoehdot olivat jostain muualta päin Suomea. Kauin kohde oli Kokkolassa ja en edes silloin tiennyt missä Kokkola oli :'D
Olin vähän kyllästynyt siihen, että piirit tuntui pääkaupunkiseudulla niin pieniltä ja olin jumiutunut jotenkin omaan "rooliini". Ja varmasti siinä oli mukana myös itsenäistymisen halua, koska opiskelupaikka kaukaa kotoa tarkoitti sitä, että kotoa olisi pakko muuttaa.


Joensuuhun muutin ihan sillä asenteella, että tämä on nyt mun kotipaikkakunta. Kotiin ei heti takaisin pääse ja kaveritkin asuu kaukana. Omalta opiskelualalta en tuntenut ketään etukäteen ja Joensuusta tunsin yhden ihmisen poikaystäväni lisäksi.Omaa sopeutumistani auttoi tietenkin huomattavasti se, että myös silloinen poikaystäväni muutti samaan aikaan opiskelemaan Joensuuhun.

Tietenkin ensimmäisenä opiskeluvuonna Espoossa tuli käytyä useammin. En kuitenkaan joka viikonlopuksi halunnut palata vanhempien helmoihin, eihän se junalla matkustaminenkaan mitään ilmaista ollut. Tutustuin tosi nopeasti omiin vuosikurssilaisiin ja onneksi oli aika paljon pippaloita ekana vuonna joiden ansiosta muihin tutustui enemmän ja oli muutakin seuraa kuin oma poikaystävä.
Tykkäsin tosi paljon Joensuusta.

Mutta vaikka toisiin tutustui aika helposti, niin syvempien ystävyyssuhteiden luominen tuntui kuitenkin aika hankalalta ja erosin myös puolen vuoden opiskelun jälkeen poikaystävästäni ja olo oli sen jälkeen aika yksinäinen. Muistan heränneeni melkein joka aamu ajatukseen, että olen täällä ihan yksin. Olin tosi huono ehdottamaan muille opiskelukavereille, että nähtäisiinkö muulloinkin kuin koulussa. Toki porukkatapaamisia oli helpompi ehdottaa, mutta joltakin kysyminen että nähtäisiinkö kahdestaan tuntui tosi vaikealta. Pelkäsin olevani liian tungetteleva ja takertuva.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna ollut kenttäkurssi helpotti asiaa suunnattomasti, koska vietettiin melkein koko kesä yhdessä vuosikurssin kanssa Ilomantsissa. Viikonloppuisinkaan Joensuussa ei tullut istuttua yksin kotona, vaan nähtiin silloinkin opiskelukavereiden kanssa ja sain itselleni myös ystävän ja myöhemmin myös muitakin ystäviä.

Mutta oikeastaan vasta kolmantena opiskeluvuonna en enää arkaillut kysellä muilta, että nähtäisiinkö vapaa-ajalla myös. Jotenkin sitä vaan pelkäsi pitkään olevansa ylimääräinen taakka muille ja tietenkin siihen vaikutti myös se, että eivät muutkaan aina olleet niin aktiivisia ehdottamaan näkemistä. Tietenkin siihen vaikutti, että joillakin oli uudet parisuhteet ja toisilla taas paikallisia ystäviä.

Joskus minulta joku kaverini kysyi, että ajattelinko hakea Helsinkiin opiskelemaan, kun olin heti eron jälkeen niin yksinäinen. Muutto pois Joensuusta ei ollut tullut itselle mieleenkään, koska viihdyin kyllä Joensuussa ja Itä-Suomen yliopistossa oli mielestäni kiva opiskella.
Sitäpaitsi oli minulla yliopiston ulkopuolinen tuttava, joka pyysi mukaan ja kokeiltiin eri harrastuksia ja lohdutti erosta.

Suurimman merkityksen uudelle paikkakunnalle sopeutumisessa olen siis kokenut, että arjessa olisi sosiaalisia suhteita. Vaikkei saisi heti uudelta paikkakunnalta sydänystäviä, niin itselle on ollut aina tosi tärkeää, että jonkun kanssa pääsee vaihtamaan kuulumisia. Oli sitten töissä tai opintojen parissa.

Olen töiden perässä asunut 3 eri paikkakunnalla ja kavereita ei kyseisillä paikkakunnilla oikein ole ollut, mutta olen sopeutunut mielestäni aika hyvin jokaiselle kesätyöpaikkakunnalle. Vaikeinta on ollut silloin, jos olen tehnyt sellaista työtä jossa en ole työkavereita nähnyt töissä. Silloin on tuntunut yksinäiseltä, kun töissä ei nää ketään ja yksin asuessa olet töidenkin jälkeen yksin ja viikonloppunakin jos Antti ei ole ollut tulossa käymään.
Minulla tietenkin yksinäisyyttä on lievittänyt kissat, koska niiden kanssa ei ole koskaan yksin. Mutta tietenkin ihmisseuraakin kaipaa :)

Suuri merkitys on myös toki ollut, että minulla on käynyt myös ystäviä ja perheenjäseniä kylässä, kun olen ollut kesätöissä vieraalla paikkakunnalla <3


Toinen tärkeä merkitys on oma asenne. Jos muuttaessa jo asennoituu siten, että tämä on paskaa ja tänne en haluaisi edes muuttaa, niin vaikeampaahan on silloin sopeutua! Toki varmasti voi olla iso muutos se, että muuttaa isolta paikkakunnalta pienemmälle tai toisinpäin. Mutta itse jopa Juankoskelle muuttaessani en ajatellut, että voi hemmetti kun muutan jonnekin maalle. Tiesin ettei sellainen asenne hyödytä yhtään mitään ja kokemuksesta myös tiesin, että joka paikkakunnalta keksii jotain tekemistä ja Juankoskella mulla se oli Pokemon Go:n pelaaminen, kun saleja ja pokestoppeja oli siellä suhteellisen runsaasti :D

Olen uudelle paikkakunnalle muuttaessani ajatellut, että nytpä tutustun johonkin paikalliseen juttuun. Imatralla kävin katsomassa Koskinäytöksiä, äidin, veljen ja Antin kanssa pyörittiin ympäri Imatraa tutustumassa paikkakuntaan, kävin uimassa niin yksin kuin Antinkin kanssa. Kouvolassa se taas oli läheinen pikku kesäkahvila, jossa tykkäsin käyttää niin Anttia kuin äitiä ja kylässä käyvää ystävääni. Kouvolassa tuli käytyä myös paikallisissa baareissa, mutta se nyt ei ollut se juttu ;) Juankoskella no kävelin ympäri Juankoskea pelailemassa :D

Tietenkin myös lähipaikkakuntiin tutustuminen myös on uudella paikkakunnalla kivaa! Kouvolassa asuessani kävin Kotkassa pari kertaa ja Juankoskella asuessani tutustuin Kuopioon. Nykyään jopa osaan jo vähän kulkea Kuopion keskustassa :D


Harrastukset ovat itselle ainakin olleet sellaisia, että ne ovat tuoneet tekemistä vapaa-ajalle uudella paikkakunnalla. Itse olen ollut niin onnekas, että työnantajalla on ollut työntekijöille tarkoitettu kuntosali ja tietty juoksuharrastus on ollut sellainen, että sitä nyt voi melkein kaikkialla harrastaa. Juankoskelle muuttaessani minun piti etsiä sopiva kuntosali itselle ja sellaisen löysinkin. Ja olen myös ollut niin onnekas, että kaikilla saleilla on perheenjäsenen saanut ottaa mukaan eli Antin ollessa kylässä ollaan voitu käydä yhdessä salilla :)

Nyt kun vielä sain virikerahan töistä niin hankin itselleni Imatralla 10-kerran kortin salille, jossa pääsen harrastamaan tankotanssia ja testaamaan ilmajoogaa :D

Eri harrastus mahdollisuuksiin kannattaa siis tutustua etukäteen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos löytääkin itselleen ihan uuden harrastuksen, jota on haaveillut joskus harrastavansa!


Kesätyöntekijöiden suhteen työnantajalla voi myös olla suuri merkitys paikkakunnalle sopeutumiseen. Kouvolassa kesätyöntekijöille järjestettiin tutustumisilta, jossa käytiin melomassa kanooteilla ja syötiin ja tutustuttiin. Sen ansiosta tutustuin muihin kesätyöntekijöihin ja käytiin välillä ulkona ja pääsin myös palokuntajuhliin, kun oli joku kaveri, jonka kanssa mennä. Lisäksi yhden Kouvolan tuttavuuden kanssa huomattiinkin, että ollaan molemmat Imatralla töissä ja ollaan nähtykin kerran ja tarkoituksena olisi nähdä toistekkin :)
Toki myös muutenkin työpaikalla tyhy-päivät ja muut lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielestäni tutustuin syksyllä työkavereihini entistä paremmin tyhy-päivänä.


Tietenkin on myös tilanteita, joissa kaikesta huolimatta ei uudelle paikkakunnalle vaan sopeudu tai toiset eivät halua missään nimessä muuttaa isosta kaupungista pienempään tai maalta kaupunkiin. Sekin on ihan ok. Vaikka itse olen asunut erilaisilla paikkakunnilla, niin itseä ei maalle muutto houkuttele ja se on myös mun ja Antin hyväksyttävä :) Toki työpaikkakunnan suhteen ei voi olla tässä työtilanteessa nirso, mutta nykyaikana myös työnantajat ovat melko joustavia, ettei välttämättä tarvitse juuri sillä paikkakunnalla olla fyysisesti läsnä. Toki työnkuvasta riippuvaista!

Itse olen lukuisten muuttojen perusteella kuitenkin huomannut, että on paljon itsestä kiinni viihtyykö uudella paikkakunnalla ollenkaan. Tietenkin siihen vaikuttaa muutkin tekijät, mutta itse pystyy paljon vaikuttamaan omaan viihtyvyyteensä.

Miten olette sopeutuneet uudelle paikkakunnalle? Mitkä asiat ovat auttaneet sopeutumistanne? Vai oletteko koskaan muuttaneet pois synnyinseudultanne? Jos ette, niin miksi ette ole?


2 kommenttia:

  1. Mulla on aina (siis ne kokonaiset kaksi kertaa plus tämä ulkomailla asuminen) mennyt asiat tosi hyvin uudelle paikkakunnalle muuttaessa. Helposti on löytynyt kavereita, kun muutkin ovat olleet samassa tilanteessa kuin itse. Jyväskylään muuttaessani sain myös yliopiston ulkopuolisia kavereita agilityn kautta. Näin ollen uusi paikkakunta on nopeasti tuntunut kodilta. Mut varmaan tuo on myös ihmisestä kiinni, että miten sopeutuu. Joillekin muuttaminen yksin on varmasti vaikeampaa. Meistä kun kumpikaan ei ole sieltä introverteimmasta päästä, niin se varmasti helpottaa sopeutumista ja uusiin ihmisiin tutustumista. ;) Voin kuvitella, että joku kokee asian hankalammaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sulla kans on muutot uudelle paikkakunnalle sujuneet kivasti ja tottahan se on, että esim. opiskellessa ehkä sopeutuminen toiselle paikkakunnalle voi olla helpompaa, kun muitakin on samassa tilanteessa.

      Joo, totta on et jos ei ole oikein ulospäinsuuntautunut ja tutustuminen toisiin on hankalempaa, niin totta kai uudelle paikkakunnalle sopeutuminen voi tuntua vaikeammalta. Meitä ihmisiä on niin monia erilaisia :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)