tiistai 28. maaliskuuta 2017

Voiko huonoa itsetuntoa kohottaa?

Keskustelin jonkin aikaa sitten ystäväni kanssa iho-ongelmista ja puhuin juuri omasta ihottumastani ja aknefinneistä. Ystäväni totesi mulle: "Toisaalta ihan hyvä, että sulle on käynyt noin, kun sulla on niin hyvä itsetunto." Itse hämmästyin vähän kommentista, koska olen niin monia vuosia kärsinyt huonosta itsetunnosta, että en ole osannut edes ajatella itsetuntoni tilaa nykyään.


Mun itsetunto on tosiaan rypenyt ihan pohjamudissa varsinkin yläasteella tapahtuneesta koulukiusaamisesta johtuen. Eikä itsetunto ongelmat ole liittyneet pelkästään omaan ulkonäköön vaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Lopetin itselle rakkaan ratsastusharrastuksen, koska en kestänyt sitä enää, kun olin omasta mielestäni niin paska. Ratsastustuntien jälkeen meinasi aina tulla itku, kun en muka osannut. Eikä kyseessä missään nimessä ollut siitä, että olisin hevosen kanssa pyörinyt joka tunti kentän keskellä. En sitten vaan omasta mielestäni osannut pohkeenväistöjä, avotaivutuksia enkä saanut hevosta aina muotoon tunneilla, niin olin sitten muka niin surkea, että ei edes kannattanut ratsastaa.


Entisessä parisuhteessa en uskaltanut olla 100% oma itseni. Tällä tarkoitan sitä, että en yksinkertaisesti uskaltanut puhua suoraan omista tunteistani, koska pelkäsin että en kelpaa tai toinen jättää. Toki parisuhteessa oli myös vikaa, mutta paremmalla itsetunnolla olisin uskaltanut ottaa riskin ja avata suuni.
Myös nykyiseen parisuhteeseen itsetunto ongelmat heijastuivat varsinkin parisuhteen alkutaipaleella. Saatoin suuttua ihan jostain pikku asiasta, koska se vaan suoraan iski itseä siihen kipeimpään kohtaan. Nykyään useimmiten osaan sanoa, jos toisen sanomiset loukkaa. Vaikka toki välillä Antti joutuu kaivamaan, että mistä nyt olen suuttunut :D


En uskaltanut aikoinaan aloittaa juoksuharrastusta, koska minua nolotti se, että juostessa huohotin niin paljon. Tai jos kävin lenkillä niin aloin kävellä jos joku tuli vastaan, koska olihan se niin noloa olla niin huonokuntoinen.

Kesäisin aina tuskailin shortsikelien alkaessa, että onko jo liian aikaista laittaa shortsit? Pitääkö muut ihmiset mua tyhmänä? Nää mun selluliittireidet on hirveet!
Aurinkolasejakin ostaessa tuskailin, että voinko nyt näitä ostaa jos näytän muiden mielestä tyhmältä ja sitten niitä aurinkolaseja käyttäessä mietin muiden mielipiteitä.
Ja kuinka useinkaan näytin omasta mielestäni rumalta ja tyhmältä.... Lähetin lukiossa mun toisen ja kolmannen vuoden koulukuvat takaisin, kun oli niissä omasta mielestäni niin ruma.


Lista huonon itsetunnon vaikutuksista on ihan loputon, joten en sitä sen enempää jatka, vaan palaan otsikon kysymykseen. Vastaushan on tottakai, että voi! Mutta sitä ei voi tehdä kukaan muu, kuin henkilö itse ja siihen tarvitaan paljon aikaa. Itse aina toivoin, että itsetuntoni kohoaisi yhdessä yössä. Että seuraavan päivänä en kokisi itseäni huonoksi ja surkeaksi.

Tietysti itsetunnon kohoamiseen auttavat  tukea antavat ystävät ja seurustelukumppani, onnistumiset ja mielekkäät harrastukset. Mutta eivät nekään ole niitä, jotka sitä itsetuntoa kohottavat, jos itse ei yhtään yritä. Teininä kuvittelin, että seurustelukumppani parantaa itsetunnon kokonaan. No yllätys ei parantanut... Ihan yhtä huono oli olla, varsinkin hankalassa parisuhteessa.


Ei mulla ole antaa mitään täsmä vinkkejä itsetunnon kohottamiseen ja kaikille eivät samat asiat sovellu. Enkä itse 100% muista, että miten olen päässyt tähän pisteeseen itseni kanssa, missä nyt olen. Kun en ole kokenut yhtäkkisiä valaistuksia, vaan tämä on ollut todella pitkä matka.

Mua on kuitenkin auttanut se, että olen kohdannut ne omat pelkoni ja helpottanut niiden kohtaamista. Olen mennyt rohkeasti juoksemaan, muutkin ihmiset huohottaa liikkuessaan! Ja musiikkia kuunnellessa ei oma läähättäminen pakosti kuulu omiin korviin ja voi ajatella etteivät muutkaan kuule ;) Ja salilla "epäonnistuessa" tai jossain muussa lajissa, niin olen vain asennoitunut siihen, että harjoittelemalla oppii ja kehittyy. Tankotanssissakin pitkään murehdin, kun en oppinut millään invertoimaan. Sitten kun pääsin yli siitä "olen paska"-asenteesta ja tunnilla näytettiin myös toinen tyyli päästä tangolle pää alaspäin, niin opinkin sen. Luovuttamalla pahentaa vain omaa oloaan.

Toisaalta taas on hyvä myös myöntää itselleen, että jotkut jutut eivät vain ole itselle se oma juttu. Mulle akrobatia tuntui vaan liian haastavalta ja päätinkin, että se ei ole mun laji. En luovuttanut vaan tajusin, että nyt ollaan liikaa pois omalta mukavuusalueelta ja, että haluanko oikeasti tätä. Ja niin se on muissakin elämän osa-alueissa kuin pelkästään liikunnassa. Aina se ei ole luovuttamista, jos jättää jonkun asian, koska se ei itselle vaan sovi.

Olen ostanut ja käyttänyt niitä vaatteita mistä olen tykännyt. Olen hakenut sitä omaa tyyliä, mistä itse tykkään. Vaikkei itsetunnon pidä rakentua pelkästään ulkonäöstä, niin itse olen tykästynyt itseeni enemmän, kun pukeudun niin kuin haluan ja olen värjännyt hiukset sen värisiksi mistä olen haaveillut :) Ja vaikka olen vuosikausia pitänyt huuliani pieninä ja rumina (koska varsinkin talvisin ne on aina rohtuneet), niin tänä vuonna innostuinkin huulipunan käytöstä, kun ostin oikeanlaisen rajauskynän ja huulipunan ja päätin et nyt harjoittelen huulipunan käyttöä.

Tietenkään nämä asiat eivät niin helppoja ole, miltä ne nyt tuossa kirjoitettuna kuulostaa. En ole vain yksi päivä ajatellut, että nytpä teen näin. Kaikkeen tähän olen tehnyt itseni kanssa työtä. Olen tsempannut itseäni, olen opetellut olemaan tyytyväinen omiin onnistumisiini ja opetellut tuntemaan itseni. Lisäksi olen nyt 25-vuotias enkä esimerkiksi 16-vuotias. Ikä tuo lisää näkökulmaa omaan elämään. Olen lisäksi jauhanut näistä asioista tunti tolkulla läheisteni kanssa ja he ovat minua myös näissä asioissa tsempanneet.

Asenteella on mielestäni silti todella suuri merkitys itsetunnon kohottamisen kanssa. Jos aina vaan velloo siinä pahassa olossa ja negatiivisuudessa, niin siitä ei pääse pakosti eteenpäin. Eivät nekään korjaannu "ota parempi asenne" toteamisella, mutta jos itse tiedostaakin, että junnaa samassa umpikujassa, niin asialle kannattaa varmasti yrittää tehdä jotain. Jos ei itse pysty, niin ammattilaisen avun kanssa sitten.

Enkä sano nyt, että itsetuntoni on jotain ruostumatonta terästä. Toki minulla on edelleen kipukohtia ja itsetunto voi kokea pitkin elämää kolauksia, koska elämässä sattuu ja tapahtuu.
Mutta nyt on paljon parempi olla, kun ei jatkuvasti tarvitse mietti muiden mielipiteitä.

Onko teillä ollut koskaan ongelmia itsetunnon kanssa? Mikä on auttanut kohottamaan itsetuntoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)