tiistai 17. tammikuuta 2017

Antakaa rauha opinnäytetyöntekijöille!

Itse olen tehnyt opinnäytetöinä kandidaatintyön ja pro gradun, mutta haluan silti kirjoittaa yleisesti opinnäytetöistä, koska olen melko useasti kohdannut ammattikorkeakouluopiskelijoiden vähättelevän omaa työmääräänsä opinnäytetyön kanssa heti sen jälkeen, kun olen kertonut tekeväni gradua (onneksi se on nykyään valmis!).

Tietenkin oppareita on eri tasoisia ja haastavuudeltaan erilaisia. Joku voi tehdä todella yksinkertaisen gradun, kun taas toisen ammattikorkeakoulun päättötyö on todella haastava.


Gradun teko oli itselle aikamoinen puristus. Mulla meni sen tekoon kokonaisuudessaan melkein 2 vuotta. Itse laskin gradun teon aloittamisen siitä, kun aloin tehdä tutkimussuunnitelmaa. Toki olin välillä aina töissä ja työnteko hidasti gradun tekoa merkittävästi.

Suurin ongelma itsellä oli gradun teossa, että aineisto ei ollut omani ja jouduin korjaamaan aineistoa oikeaan muotoonsa todella monta kertaa (ohjaajakin välillä korjasi sitä, koska tiesi paremmin mitä aineiston keräääjä on tarkoittanut) ja tekemään tuloksia monesti uusiksi. Lisäksi minulle tilastotiede on todella vaikeaa ja jouduin tappelemaan SPSS:n kanssa vaikka kuinka monesti ja en heti alkuun saanut edes apua tilastotieteen kanssa, kunnes otin ohjaajaan yhteyttä, että tästä ei tule yhtään mitään.

Itse olen kuitenkin ollut siinä onnellisessa asemassa, että minua ei puoliso eikä perheenjäsenet häirinneet jatkuvalla kyselyllä, että milloin se gradu on valmis ja milloin valmistun. Jos puhuin, että pakko pitää gradusta taukoa, niin kaikki oli heti sen kannalla, että ehdottomasti kannattaa.
Ohjaajakin kyseli ainoastaan kesällä 2015, että mitä gradulle kuuluu ja ymmärsi, kun kerroin etten ollut sitä ollenkaan tehnyt kesätöiden vuoksi.

Kaikilla ei valitettavasti ole näin. Joillakin tutut ja sukulaiset kyselevät jatkuvasti, että milloin valmistut? Milloin se päättötyö on oikein valmis? Miksi et ole saanut sitä vielä valmiiksi? Ei se voi olla niin vaikeaa?!


Meitä ihmisiä on erilaisia ja olemme myös erilaisia oppijoita ja erilaisia tutkelmien tekijöitä. Kuulostaahan se helpolta jos miettii esimerkiksi gradun rakennetta: johdanto, aineisto ja menetelmät, tulokset, tulosten tarkastelu ja johtopäätökset. Eikun vain kirjoittamaan ja se onkin valmis!

Päättötyössään voi kohdata ongelmia, mitä ei ole odottanutkaan. Esimerkiksi olin itse maaliskuussa innossani, että vihdoin tulokset ja taulukot on valmiit ja jouduinkin tekemään kaiken alusta, koska aineistoon oli tehtävä logaritminmuunnos. Oliko motivoivaa? Ei ja gradu sai jäädä tauolle maaliskuun lopuksi ja keskityin töiden tekoon. Tai kun etsin johdatoon lähteitä. Käytin usemman päivän oikein viitteiden löytämiseen, koska törmäsin aina johonkin toissijaiseen lähteeseen! Se vasta oli turhauttavaa...

Moni voi jäädä myös täysin yksin tutkielmansa kanssa. Kaikki ohjaajat eivät auta. "Pitäähän sitä nyt osata jo tässä vaiheessa tehdä gradu itse." Jotkut ohjaaja eivät auta edes kandidaatintyön kanssa. Koita siinä sitten raapia tieteellistä tutkimusta kasaan, jos sen teosta ei ole aikaisempaa kokemusta.


Päättötyötänsä tekevät opiskelijat ovat myös eri elämäntilanteissa. Joillakin on sellainen elämäntilanne, että päättötyön saa vauhdilla valmiiksi ja se on siinä. Toiset ovat toinen jalka työelämässä ja toinen jalka vielä opintojen parissa. Silloin voi olla vaikeaa jaksaa töiden jälkeen tai viikonloppuisin keskittyä päättötyönsä parissa. Joillakin voi olla ongelmia mielenterveyden kanssa ja toisaalta suuri pettymys opintojensa viivästymisestä voi jo hidastaa opinnäytetyön tekemistä.

Itse olin kovin pettynyt siihen, että en valmistunut 5 vuodessa, vaan päädyin N:nen vuoden opiskelijaksi. Tein töitä myös gradun ohella, koska jokainen oman alan työkokemus oli/on äärimmäisen tärkeää.
Toisaalta myös kandidaatintyön tekeminen oli itselle niin raskas prosessi, että gradu kasvoi itselle jo sellaiseksi möröksi ennen kuin minulla oli edes aihetta tiedossa. Gradu paljastui itselle lopulta vielä pelkojani suuremmaksi möröksi...

En halua pelotella ketään, jolla gradun teko on vasta edessä :D Itselle gradu oli vaan niin tuskainen projekti, että vieläkin ihmettelen, että sain sen todellakin valmiiksi! Toisille gradu on läpihuutojuttu, mutta itselle ei valitettavasti ollut.

Haluankin julistaa rauhan opinnäytetyötänsä tekeville opiskelijoille. Sitä tutkielman tekoa ei vauhdita yhtään jatkuva kysely tai painostaminen. Mitä jos kysyttäisiin mieluummin, että miten voit?

Oliko teille päättötyön tekeminen raskasta? Millaisia vaikeuksia kohtasitte sen kanssa? Jos päättötyön tekeminen oli teille todella helppoa, niin mistä se johtui?

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vihdoinkin ohjatussa jumpassa!

Mulla on ollut vähän epäonnea noiden ohjattujen jumppien kanssa, onneksi niihin ei ole tarvinnut etukäteen ilmoittautua :D
Viime viikolla en töiden jälkeen jaksanut lähteä hirveissä pakkasissa salille polkemaan sitä 6 kilsaa. Maanantaina mun oli tarkoitus mennä kahvakuulatunnille ja olin pakannut repun ja pukenut treenivaatteetkin päälle ja lähdössä jumppaan, mutta pyörän lukko olikin niin pahasti jäässä, että en saanut sitä millään auki. Lukkosulakaan ei heti auttanut ja kun lukko vihdoin aukesi, niin enpä viitsinyt enää lähteä kahvakuulatunnille, kun salille olisi pitänyt polkea tuhatta ja sataa!


Tänään olin ajatellut, että menen joko circuit-tunnille tai jooga-tunnille, riippuen että miten ehdin. Huomasinkin, että voisin hyvinkin ehtiä circuitiin, mutta sinne olikin loppujen lopuksi poljettava aika reipasta tahtia :'D Jossain vaiheessa matkaa mietin, että mitä jos en meekkään vaan meenkin vaan ruokakauppaan ja jumppaan kotona. No päätin sitten, etten luovuta ja jos en jumppaan kerkeä, niin voinhan mennä salille sen sijaan.
Pyöräilytahtini oli kuitenkin niin reipas, että ehdin ihan hyvissä ajoin tunnille :)


Onneksi syke ehti tasaantua edes vähäsen, ennen tunnin alkua. Tosin en alkulämmittelyä olisi edes pyörämatkan takia olisi tarvinnut :D
Alkuun siis toki lämmiteltiin ja  lämmittelyliikkeinä olivat:

-Maasta seisomaan nousu vapaalla tyylillä
- Kylkilankku
-Hyvää huomenta-liike
-Kyykky

Jokaista liikettä tehtiin minuutti ja kierroksia oli kaksi. Tuo maasta seisomaan nouseminen oli yllättävän raskas liike, varsinkin kun itsellä vatsalihakset olivat aikaisemmista treeneistä johtuen jo alkuun jumissa.


Lämmittelyn jälkeen lähdettiin sitten heti kiertämään suorituspisteitä. Liikkeitä tehtiin yhteensä 4 minuuttia pisteellä ja jokaista liikettä tehtiin minuutin ajan.
Liikepareina olivat:

-Istumaannousu ja lankku
-TRX-narulla selkäliike ja TRX-narulla punnerrus (tai peruspunnerrus tai helpotettu)
-Valakyykky ja yhden käden kulmasoutu
-Yhden jalan lantionnosto ja penkkidippi
-Vuorikiipeilijä ja jokin maastaveto/punnerrus painopallolla
-Tempaus kahvakuulalla yhdellä kädellä ja Russian twist
-4 minuuttia pyöräilyä tai hyppynarulla hyppimistä

Tunnin alussa mulle tuli jo heti fiilis, että ihan mahtavaa, että kerkesin tunnille. Vaikka pyörämatka salille oli aivan kaamea. Oli kyllä ihan huippua päästä treenaamaan ryhmässä ja että ohjaaja oli ihan fyysisesti läsnä. Ja olihan se ihanaa päästä tollaselle kunnon rääkkitunnille, että pääsi koettamaan omia rajojaan pitkästä aikaa :)
Päätin sen verran ottaa tunnilla varovaisesti, että otin painopallolla ja kahvakuulalla tehtäviin liikkeisiin pienemmät painot, koska en ole painoilla vähään aikaan treenannut ja oli kyllä hyvä päätös! Hyppynarulla en oikein osannut hyppiä kunnolla, vaikka ala-asteellahan suunnilleen osasin silmät kiinni hyppiä :)

Tykkäsin kyllä circuit tunnista tosi paljon ja oli kyllä itsestä ja Polarin mielestä varsin tehokas tunnille. Pyrin kyllä menemään kyseiselle tunnille uudestaan, kunhan aikataulut antaa myöden :)

Mitäs liikuntaleja te aiotte tänä vuonna lisää kokeilla vai liikutteko ihan tuttujen lajien parissa?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Terveiset Imatralta!

Taas vähän venähti postaustauko, koska muuttopuuhien aikana ei kauheasti treenaamaan kerinnyt ja blogatakkaan ei huvittanut vaan aiheesta muutto, muutto ja vielä kerran muutto. Lisäksi olin melkein kuukauden kipeänä ja ei tullut sen myötäkään treenattua.


Paljon on tässä postaustauon aikana ehtinyt tapahtua. Nimittäin mä valmistuin joulukuussa METSÄNHOITAJAKSI :D Apinanraivolla sain gradun väännettyä loppuun. Kun tulokset oli vihdoin valmiiksi niin sitten gradu valmistui aika vauhdilla. Olin onneksi tehnyt jo viime keväänä lopputentin eli gradun palauttamisen ja esittämisen jälkeen ei tarvinnut kuin pistää paperit hakuun, kun gradu tuli hyväksyttynä takaisin. Parasta tässä oli se, että ohjaaja ennakoi gradun arvosanaksi välttävää, mutta tarkastuksesta se tuli arvosanalla hyvä :D


Toinen suuri muutos oli se, että Joensuu jäi toistaiseksi taakse ja muutin Imatralle työpaikan vuoksi. Pääsin tuttuun työpaikkaan töihin ja olen täällä ainakin syyskuun loppuun asti :) Muutos itselle ei siis ole ollut onneksi niin kamalan hurja, kun asun tutulla seudulla ja on tutut työkaverit ja työtehtävät. Tietenkin mulla on ikävä Joensuuta, ystäviä ja ylipäätänsä joensuun ilmapiiriä. Mutta uskon viihtyväni Imatralla tosi hyvin :) Mulla onneksi asuu Etelä-Karjalassa myös ystäviä ja perheellä on mökki Kouvolassa, että en pelkästään kisujen kanssa aikaa vietä vapaa-ajalla. Kaukosuhteen välimatka piteni, mutta mun vuorotyön ja mahdollisten pitempien vapaiden ansiosta on aikaa reissata toisen luokse. Toki myös kissojen ehdolla, että ei niitä voi jatkuvasti raahata paikasta toiseen.


Muutosta tulee myös omiin liikuntalajeihin. Jumpata kun ei voi nyt niin monipuolisesti kuin yliopiston jumpissa niin pitää itse vähän miettiä monipuolista liikuntaa. Onneksi meillä on ilmainen kuntosali ja siellä järjestetään myös jumppia. Toki talvella tarvitsen vähän lisämotivaatiota 6 kilsan salimatkaan pyörällä :D Mutta olen myös ajatellut ostaa itselleni Yogaian jäsenyyden, koska silloin kun ei huvita polkea tuota matkaa niin voin sitten kotona treenailla :) Tykkään paljon joogasta ja tarjoaahan Yogaia myös hikijumppatuntejakin.

Näin talvella olen myös ajatellut kokeilla hiihtämistä. Periaatteessa en tykkää siitä yhtään, kun mulla menee tasapaino niin helposti ja oon niiin hidas hiihtäjä. Mutta aattelin nyt antaa hiihdolle mahdollisuuden :D Niin läheltä mun kotia lähtee latu, niin onhan sitä pakko testata!


Mitään uuden vuoden lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, mutta tänä vuonna aion silti pyrkiä ottamaan rennommin. On ihan ookoo välillä tai vaikka vähän useamminkin löhötä sohvalla katsomassa telkkaria. Treenata ei tarvitse aina verenmaku suussa vaan kävelylenkki tai kevyt joogatreenikin riittää. Valmisruokiakin on ihan ok syödä välillä jos tuntuu ettei kerkeä laittamaan ruokaa.

Viime vuosi oli aika rankka, kun yritin saada gradun valmiiksi ja olin suurimman osan ajasta myös töissä (mikä oli kyllä positiivista) ja muutin niin useaan otteeseen. Tänä vuonna jos keskittyisin nauttimaan tästä tilanteesta missä nyt oon enkä ajattele sitten kun.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille <3 Oletteko te tehneet jotain uuden vuoden lupauksia? Aiotteko tänä talvena testata jotain talvilajeja?